Uusi pesti

Aloitan tänään uudessa hommassa Imagen musiikkikolumnistina. Aivan mahtavaa! (Joo, toi oli Kingin K-Market -yrittäjän äänellä lausuttu. Joo joo, tykkään Kingistä. Miten voi samalla rivillä hankkia näin paljon cooliuspointseja ja saman tien kadottaa niistä jokaisen? Damn it!)

Takaisin asiaan: olen tuoreesta pestistäni äärimmäisen iloinen! Vuorottelen palstalla ikiaikaisen idolini & sittemmin ystäväni, maan parhaan musiikkitoimittajan Samuli Knuutin kanssa. Kovassa seurassa. Onneksi minun ei odotetakaan olevan elävä legenda tai sitaattimasiina kuten Samulin. Vaan oma kreisi itseni. Ei tässä kisassa kukaan nimittäin voisi pärjätä. Ensimmäisen kolumnini idea lähti tuttavan feikkikatkerasta Facebook-statuksesta, jossa manattiin Ville Leinosen vaikutusta nuoriin naisiin 2000-luvun alussa Tampereella. Ilmiö ei missään nimessä rajoittunut sinne, olimme kaikki Villen pauloissa, kautta kampusten kaikkialla Suomessa. (Niin, ja Leinosen uusi levy ISI on kaunis, hykerryttävä ja ihana. Lue silti kolumni — on siinä muutakin!)

Kolumnikuvan sijasta tekstin kyljessä on kolumnistipiirros. Niin siistiä (nenäni koosta ja silmäryppyjeni määrästä huolimatta)!

 

 

Hei muuten! Nämä torstait ovat muuten myös kolumnipäiviäni Hesarissa. Sieltä löydät nassuni viikoittain TV-sivuilta nakuttamassa telkkari-ilmiöistä. Palstan nimihän on Friman katsoo TV:tä — älkää ihan oikeasti syyttäkö minua, en keksinyt sitä itse.

 

Ihana havahtua siihen, että urani (käytän tuota sanaa yhä vähän nolostellen, perkele, vaikka voisin sanoa sen ihan ääneen ylpeästikin: URANI) on täysin pakottamatta löytänyt uomansa. Vakkarikolumnihommista on tullut merkittävä siivu toimeentuloa, koska asiakkaani ovat selkeästi huomanneet, että se on se homma, jota rakastan: napakkaa, henkilökohtaista, hauskaa, terävää, hervotonta. Usein se, mitä rakastaa, on myös se, jossa on parhaimmillaan. Niin tässäkin. En ole ollenkaan laajojen reportaasien ja tutkivan journalismin alueella pelaava journalisti, eikä kaikkien onneksi tarvitsekaan olla.

Isot henkilöjutut kyllä hoituvat — ja kiinnostavat. Niitä on muuten luvassa lähikuukausina Trendiin ihan mahtavista tyypeistä. Stay tuned.

 

Ja tänään skoolaan — ööh, no jollain helvetin proteiinisheikillä — tämän päivän toteutuneelle teiniunelmalle! Teenage kicks! Taas todiste siitä, että absurdeimmatkaan visiot siitä, millaisista paloista unelmatyönkuva koostuisi, eivät välttämättä ole ollenkaan kaukana totuudesta. Yes you can — ei sillee kokoomuslaisesti, vaan lempeästi.