Vaarallinen metodi

Eikun anteeksi: A Dangerous Method. Olisipa ollut hankalaa suomentaa David Cronenbergin tuoreen leffan nimi.

Eikä risominen jää tuohon. Valittaisinko ensin Keira Knightleyn hetkittäin myötähävettävästä ylinäyttelemisestä vai siitä, että roolihahmot kirjoittavat saksaksi ja puhuvat kuitenkin englantia – järkyttävällä saksa-aksentilla toki? Tarina pomppii ja liian moni olennainen kysymys jää täysin vastaamatta, pohjustamatta, perustelematta.

Vai odotinko vain liikoja? Jos elokuvan teemoja ovat psykoanalyysin synty ja Jungin ja Freudin välinen suhde, tämä ex-analyysipotilas kusee hunajaa tanssii riemusta ripaskaa. Maailmassa on harvoja ilmiöitä, jotka kiinnostavat minua niin paljon kuin psykoanalyysi ja sen kritiikki ja Jungin ja Freudin pohjatyö tällä saralla. Toki tätäkin leffassa raapaistaan, ja ne minuutit ovat aihetta fanittavalle kivaa karkkia, mutta loppuaika kärsitään melko lailla yhdentekevästä lav stoorista. (Tai siis: oikean Sabina Spielreinin ja Jungin suhde ei ollut mitenkään yhdentekevä, mutta sellaiseksi tämä elävä kuva sen latistaa. Spielrein jää täysin etäiseksi ja sekavaksi tapaukseksi. Hmph.)

Mutta hei! Jos Keira Knightleyn tissit tai S/M-seksi kiinnostavat, luvassa on kyllä muutama hyvä 30-sekuntinen. (Minulle Keira on punainen vaate. En vaan kestä.)

Toki A Dangerous Methodiin kannattaa sijoittaa kymppi, jos vaihtoehtona on American Pie: Reunion. Ja jotain hyvääkin: elokuva sai kaivamaan hyllystä Freud-opukset ja googlettamaan mielipuolisesti, janoamaan tietoa ja aktivoitumaan. Inspiroiduin — se ei voi olla huono juttu.

Ps. Ja Wieniin koskaan matkaavat: Freudin vanha vastaanotto osoitteessa Berggasse 19 on ehdoton vierailukohde. Museon pikkuriikkisessä kirjakaupassa sekoaa paljon pahemmin kuin American Apparellissa koskaan.