Väliaikatiedotus murheen alhosta

Tätä murheen alhoa kutsutaan toisinaan myös sunnuntaiksi.

Eli moi, täällä ollaan, mutta kirjoitushaluttomana. Koko ajan hukassa jompi kumpi kissa, koko ajan poissa jompi kumpi Sulon vanhemmista (niin, mä oon se toinen), koko ajan liian vähän unta ja liian paljon töitä. Viikonloppuna oli paljon ihanaakin – manchegoa, nostalgista keskustelua, paistettuja ahvenia, ripustettuja verhoja, Woody Allen -elokuvia ja tyttöjen ilta vailla vertaa – mutta nyt kuristun sunnuntaiangstiin, kissakaipuuseen & hektisyyden tunteeseen.

Aamuseiskalta heräämys työreissulle. Kaisun kanssa pitkin Suomea taas, parin päivän verran. Ei huono, mutta nyt ei pysty keskittymään mihinkään.

Kameran laturi on kadonnut muuttolaatikkovuoren sisään ja hajotin taas Macbookin. Ei ole siis oikein edes, millä lilytellä. Tämä on joku Aleksin kamala työläppäri. Voiettäkunsapettaa.

Moro!