Vekkuli uutinen

Vekkula taitaa olla meidän. En usko vieläkään, ennen kuin nimet on papereissa. Mutta ensi viikolla ensimmäiset 10 000 vaihtaa omistajaa. En kerro pankkia tai konttoria, jottette tule kommandopipon kanssa räyhäämään paikalle.

Asuntokauppa äityi lopulta eräänlaiseksi laukkakisaksi, kun toinenkin pariskunta rakastui kaltevaan kaunottareen. Hekin pistivät oman asuntonsa myyntiin. Mutta meilläpä oli salainen ase nimeltä irrationaalisuus. Teimme siis (hyväksytyn) tarjouksen, vaikka omaamme ei ole vielä myyty. Pessimistien joukossa tätä kutsutaan kahden asunnon loukuksi.

En suostu vielä stressaamaan. Olemme olleet siinä mielessä fiksuja ihmisiä, että olemme lyhentäneet nykyistä asuntolainaamme miltei puoli vuotta eteenpäin. Seuraavan kuukausierä erääntyy vasta 30.9. Kyllä me nyt siihen mennessä tämä saadaan myytyä, shaatana.

Huh. Ajatus on liian iso käsiteltäväksi. Halailimme hämmentyneenä käryävän lettupannun äärellä. Tämä on melkein liian kivaa ollakseen totta. Kesä tuolla. Kattoikkuna hyttysverkolla. Oma laatoitettu piha ja grilli. Jotkut ihanat, pähkähullun väriset terassikalusteet. Kotipuistona Turun linnan puisto. Sulo saa kaksi kissaa. Minä saan olohuoneen, jossa ei ole tv:tä. Ja tv-huoneen, jossa voi omistautua sarjoille ja leffoille. Ja keittiön, jossa on kauniit tasot ja hana. Avohyllyt, joille asuttaa keittokirjakokoelma. Ikkunan takana suloista joutomaata. Pihapiirissä hippejä ja liukumäki. Puusauna, jonka saa lämmittää koska vain. Fiilistely-fiil-fiil!