Vielä yksi yö

Tiedätkö sen kuristavan sunnuntaitunteen, kun edessä on työviikko? Se iskee aina, vaikka pitäisi työstään. Samainen tunne asettuu asumaan vatsan perukoille, kun on aika palata saaresta mantereelle. Siellä reaalimaailma odottaa: bussipysäkit, kebab-pizzeriat, astianpesukoneet, virastot. Pelkkä ajatus aiheuttaa lievää hyperventilointia.

Kunnes keksitään, ettei palatakaan vielä tänään. Jos työpaikalle on pakko mennä, sinne voi mennä saarestakin. Se vie kauemmin, on logistisesti hemmetin hankalaa ja vieläpä kallista, mutta se, mitä vastaavasti yhtälössä voittaa, on silti niin paljon parempaa: kevyen mielen, kourallisen kirpeitä herukoita, avojaloin hiippailtuja huussireissuja. 

Niin, ja yöunet patjalla lattialla kukkatäkin alla. Lounaaksi epämuodikkaan jauhomakkaran. Tiedän jo, millainen keskustelu seuraavana iltana käydään. Jäätäiskö vielä yhdeksi yöksi?