Villi valo

”Äiti, nyt ei ole iita. Äiti, nyt ei ole iita.”

Voi rakas, kyllä nyt on ilta. Sulo on yhtä hämmentynyt valon määrästä kuin aikuisetkin joka ikinen ilta. Varmaan Uljaskin on, muttei osaa sanallistaa vielä tunteitaan. Sen sijaan hän osaa alkaa herätä kello kahdeksan sijasta kuudelta ja lyhentää päiväunensa parituntisista puolituntisiksi. Kaikilla suhisee päässä! Kevään valo saa meidät kiipeilemään seinille ja toistemme päälle.

Enkä osaa minään vuonna päättää, onko tämä maailman ihaninta vai maailman kamalinta. Järkyttävää se on. Kevätvalo. Ihan liikaa.

 

PMMP:kin sen tietää, kuuntele vaikka Kevään valo. Näin Paula Vesala (runoilija Jumalan armosta!) sen tiivistää:

 

Toivoin ettei se enää tuu
vuosi tuskin umpeutuu
Liian nopeaan unohtuu
keväällä se valo
Joillekin se ei mitään tee
kiva kun päivä pitenee
Töihin lähdön taas valaisee
keväällä se valo

Ja vaikka on pahaa
alussa on aina pahaa
me lisää otetaan

Kohtahan se kotiin tulee
sitä ennen lähen menee
Vapaaks yhtä aikaa pääsee
keväällä se valo
Siitähän se kai sekoaa
puukot pitää piiloon laittaa
Ikkunassa lian paljastaa
keväällä se valo

 

Häkellyttävää, hirveää, onnellista — niin se on.