Vuoden eka muuttolintu

Lilyläinen toisensa jälkeen on tunnustanut klikanneensa hekumallista ”Add to shopping bag” -nappulaa erään tietyn pikku laukkusen vieressä Net-A-Porterin alessa.

Kyllä, minäkin toimin sukkelasti ja sain kuin sainkin Marc Jacobsin eikun siis Marc by Marc Jacobsin* (kts. merkinnän loppu) ihanan lintulaukun, johon sulloa iltakamani ja liihottaa baariin. Ei se ole noin musta kuin kuvassa, vaan ruskea – miltei kuvan kattopalkin värinen. Soma kuin rapisevaan papruun kääritty namu!

Tässähän nyt vain törmätään siihen, että viime kevättalvena arpomani lompakkodilemma päättyi hiukan huonosti: joo, aikuislompakko on ihana, mutta se ei mahdu kuin isoon kassiin. Haluan aina iltamenoihin mahdollisimman pienen laukun kanssa. Tämä toive yhdistettynä nykylompsaan = jatkuva lähtökiukuttelu, ”mä vihaaaaan tätä lompakkoa, Aleksi, ota tää, tää ei mahu mihinkään, en varmana ota isoo laukkuu mukaan, vittuvittuvittu!”

Voiko ihmisellä olla kaksi lompakkoa – arkilompakko ja bilelompakko? Toisaalta itseni tuntien jotain on silloin aina kadoksissa. Enminätiedä! Mistä olin puhumassa?

Tjaa, lintulaukku, niin. Oijoi. Kyä Marcci osaa.

 

Psssst: Net-A-Porterin alessa laitettiin tänään hanat täysille. Jestas mitä herkkuja miinus miljoona prosenttia. Saatoin tehdä klikkailusyntejä. Näistä ei yhtään enempää, koska äitini lukee tätä palstaa. Mutta Visa-kortti lauloi tralalaa, niin kaunihisti. Esimerkiksi Nixonin punainen Time Teller Watch on nyt 28 euroa! Satasen kello! Ja viisi mekkoakin saatoin tilata. Saatoin, mahdollisesti, en välttämättä. Hypoteettisesti, kenties.

 

*Kyllä, niillä on kamalasti eroa – lukekaa vaikka tämä ja naurakaa itsenne tärviölle.