Wäinön kuolema
Tiedän, että se oli persoonaton ketjukahvila, jonka kahvi ei aina maistunut hyvältä. Mutta se oli myös kahvila, jossa vietin aikaa lähes päivittäin opiskeluvuosinani 1999-2006 (Kaisaniemi) sen ainoan oikean happaman smoothien & jonkin obskuurin tenttikirjan kanssa, viikottaisilla tyttötreffeillä Terhin ja Elisan kanssa 2007-2010 (Tennispalatsi) ja Turussa (2007-2012), kun kaipasin paikkaa, jossa on wlan ja tieto siitä, mikä on tuplasoijalatte. Ehdin jopa lykkiä lapseni pari kertaa Sanomatalon (surullisen)kuuluisaan, vaunukansan (ei vittu) suosimaan vauvaväinölään. Voi Wayne’s Coffee, älä mene. Menit jo.
Tilalle loihdittiin yhdessä vuorokaudessa Aschan Café & Deli. Mitään Wayne’sin ihanuuksista ei ole jäljellä: sen legendaarisen 7 desin saavimukin sijaan kahvi tarjoillaan lasista (haloo, nyt ei ole 2002!) ja tomaatti-mozzarellasämpylä oli kammottavan paha.
Pahin rikoksista on tietysti se, joka tapahtui jo syksyllä: skonssi poistui valikoimista. Mitään kahvilatuotetta en ole elämässäni tilannut niin moneen kertaan, ehkä sadasti. (Helsingin rautatieaseman Baguette & Con tomaatti-mozzarella-ciabatta on kyllä näissä kärkikahinoissa mukana, pendelöintivuodet never forget!) Skonssi tuorejuustolla ja hillolla. Kummankaan kanssa ei pihtailtu: törkeät vuoret Philadelphiaa ja mansikkahilloa. Ihana, lämmin, pulska, rasvainen skonssi. Aamut olivat yhtä juhlaa usean vuoden ajan. En koskaan kyllästynyt siihen ihanuuteen, enkä koskaan voinut tilata muuta.
Nyt kun memory lanella poukkoillaan, niin tajusin saaneeni Wayne’sista muuten elämäni ainoan ruokamyrkytyksenkin! Smoothie maistui juodessa vähän homeiselta, ja seuraavana yönä lensi yrjö. Sain jonkun muhkean lahjakortin hyvitykseksi homemansikastani. Ei jäänyt siitäkään siis traumoja. Wayne’sin smoothie oli silti ainoa oikea. Siinä ei ollut mitään makeutusta (paitsi banaanin luontainen makeus) ja se oli aivan lyömätön herkku.
Nyt aika tuo ei koskaan palaa takaisin. Vakkarikahvilan etsintä jatkuu. Ei hyvältä näytä. Kristiinankadun Latten suuntaan taidan kääntyä, vaikka siellä joutuukin puhumaan ylisosiaalisen omistajan kanssa, kun haluaisi vain pulikoida omassa erakkoulottuvuudessaan.
Ps. Tärkeä huomio: kuvassa esiintyvä kuppi on juuri se väärä Wayne’s-kuppi, kamalaa pyöristettyä jenkki-diner-mallia, hyisss. Saavimukista en löytänyt edustavia promokuvia. Se elää mielissämme. Sniff.