Mahtavaa alkanutta viikkoa! Toivottavasti viikko on lähtenyt siellä hyvin käytiin.:) Itse ainakin tykkään myös maanantaipäivistä, en osaa jotenkin ajatella sitä huonona. Maanantaihan on aina täynnä uusia mahdollisuuksia, koskaan ei tiedä mitä tuleva viikko tuo tullessaan!

Mutta itse asiaan siis. Opiskelen Itä-Suomen yliopistossa ja tämä on siis minulle toinen tutkinto. Opiskelin yhden tutkinnon Turussa jo suoraan lukion jälkeen. Tuolloin en ollut ollenkaan varma siitä, mitä haluaisin ”isona” tehdä. Tuolloin päädyin ammattikorkeakouluun opiskelemaan röntgenhoitajaksi. Ehdin olla opiskelujen jälkeen töissäkin kolme vuotta. Kaipasin kuitenkin enemmän haasteita ja en kokenut niitä saavani kyseisessä työssä, vaikka muuten toki työ mukavaa olikin. Tuohon aikaan olin älyttömän kiinnostunut ravinnosta ja yleensäkin ruokaan liittyvistä asioista. Valinta olikin siis helppo, hakisin opiskelemaan ravitsemusterapeutiksi. Kahtena keväänä hain Kuopioon opiskelemaan kyseistä alaa ja samalla olin täyspäiväisesti töissä, toisella kerralla pääsy jäi yhden pisteen päähän ja olin, tottakai ensimmäisellä varasijalla.:) Tuolloin hiukan ehkä harmitti, voin kertoa..

Olimme päättäneet miehen kanssa, että muutamme tuona syksynä Kuopioon, vaikka en pääsisikään opiskelemaan. Miehelläni oli työpaikka tuolloin jo tiedossa täällä. Lisäksi olimme ostaneet asunnon Kuopiosta. Pääsin osa-aikaiseksi töihin ulkoiluliikkeeseen ja lähestulkoon koko muun ajan luin pääsykokeisiin. Aloin myös tutkia valintaoppaita ja huomasin, että kyseisenä vuonna farmasian valintakokeet olivat eri päivänä kuin ravitsemustieteen kokeet. Ja tässä nyt erityisesti kiinnosti proviisorin opinnot. Laitoin hakupaperit molempiin paikkoihin, koska pääsykoekirjat olivat lähes samat.

Pääsykokeet olivat ja menivät ja voin kyllä sanoa, että tuon talven lukemisen jälkeen osasin kirjat varmaan ulkoa.:) Kesällä sitten selvisi, että pääsin opiskelemaan kumpaankin hakemaani paikkaan. Aluksi ajattelin, että tottakai menen sinne ravitsemustieteelliseen. Sinnehän olin hakenut jo monta vuotta ja se oli se minun kiinnostuksen kohde! Harmi vain, että tässä vuosien aikana kiinnostuksen kohteeni olivat muuttuneet ja ravitsemustiede ei enää tuntunut niin kiinnostavalta. Ajattelin myös, että ehkä se ei kuitenkaan tarjoa tarpeeksi niitä kaipaamiani haasteita. Niinpä päädyin tänne, missä nyt olen. Opiskelen neljättä vuotta proviisoriksi, enkä ole kertaakaan katunut valintaani. Olen niin tyytyväinen ja en voi kuin suositella tätä alaa! Voisin kertoa myöhemmin tästä opiskelusta ja millaista tämän alan opiskelu on.

Tällainen oli tarinani tähän pisteeseen ja saa nähdä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.:) Olen oppinut ainakinsen,että koskaan ei kannata luovuttaa ja sen, että koskaan ei kannata sanoa ei koskaan. Olimme nimittäin mieheni kanssa aiemmin monta kertaa sanoneet, että mihinkään Kuopioon ei ainakaan koskaan muuteta.:D No, niin no.. varmaan jo tiedätte miten kävi…:)

Yliopisto on muuten ihan mukavalla paikalla, kuten keskimmäisestä kuvasta näkyy.:)

Haluatteko tietää jotakin tarkemmin tähän aiheeseen liittyen?

-Laura