Ladataan...
LAVLI

Todella usein sanon että "haluaisin olla liikunnallisempi", "kumpa mäkin jaksaisin lenkkeillä enemmän" tai "olisinpa mäkin noin energinen". Miten usein tuleekaan sanottua jotain tuollaista? Että haluaisi olla enemmän jotain tai tehdä enemmän. Eikä silti tee.

 

Haluaisin haluta, mutta eikö se ole sama kuin haluaisin ja eikö haluaisin ole yhtä kuin minun kannattaisi? Jo vain.

 

Ja heti kun olet päässyt ajatusketjussa siihen että "TOTTAVIE niinhän mun piruvie pitäisi tehdä! Teenpä nyt niin!" niin sitten mieleen hiipii sataseitsemänkymmentä tekosyytä. "Enhän mä ole mikään lenkkeilijä, enhän mä ole eläessäni käynyt kuntosalilla, enhän mä ole yhtään urheilullisesti lahjakas, eikä mulla ole sopivia varusteitakaan, näyttäisin varmaan typerältä, mitä ne muutkin ajattelisi, mitä jos en olekaan hyvä?". No entäs sitten?

 

Toki mun sanomana tuo on vitsi. Minä olen maailman huonoin olemaan huono aloittelija. Mun mielessä alkaa heti pyöriä että kaikki muut pitää mua ihan tumpelona ja miettivät mitä tuokin tuossa yrittää, eikö se näe ettei siitä ole siihen. Mun pitäisi olla heti täydellinen. Jos aloitan salilla käymisen, mun pitäisi heti olla semmoinen salieläin joka pumppaa satakiloa rautaa ja siihen tapaan. Mutta en ole ja se on ollut mainio syy olla menemättä.

 

Jokunen viikko sitten kuitenkin menin. Päätin olla piittamatta siitä että en osaa, että opettelen vielä ja arvatkaapa mitä? Koko maailma ei sortunut, kukaan ei tuijotellut mua tuomitsevasti. Ilmeisesti kaikki muut ymmärtävät että jokaisen pitää aloittaa jostain. Pitää aloittaa niistä kahden kilon painoista päästäkseen pumppaamaan satasta. Ja mikä tärkeintä; oikeastaan se onkin just parasta, että ei ole huipulla alussa, vaan saa nähdä sitä kehittymistä kun kahden kilon painot vaihtuu kolmeen kiloon ja niin pois päin.

 

Pitäisi vain tehdä kun haluaa. Se haluaminen kun on meille sellainen vinkki että jokin asia voisi tuoda lisää sisältöä elämään ja tehdä rahtusen onnellisemmaksi. Liian usein sen vain sivuttaa kaikkien edellä mainittujen ja tusinan muun tekosyyn vuoksi. Onneksi sitä joskus saa raahauduttua ylös sohvan pohjalta ja kun sen kerran tekee, on se ensi kerralla helpompaa.

 

T. Wannabe salileidi

 

 

FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Ladataan...
LAVLI

Koin työpaikkakiusaamista eräässä aiemmassa työpaikassani. "Kiusaajani" (erittäin riittämätön termi tähän asiaan muuten) oli esimieheni.

 

Työpaikkakiusaaminen on ihan valtava tabu. Minunkin tuntuu edelleen todella vaikealta kirjoittaa tästä vaikka olen puhunut aiheesta aivoimesti nykyisellä työpaikallani, enkä usko tämän kirjoituksen vaikuttavan nykyiseen työtilanteeseeni mitenkään. Ei siis mikään ihme että siitä puhuminen on vielä vaikeampaa silloin kun se tilanne on vielä päällä tai tuoreemmassa muistissa. 

 

Minun kiusaajani oli tuuliviiri. Hänestä ei ikinä tiennyt onko hän vielä tänään mukana eilisissä päätöksissään, muistaako hän mitä olimme sopineet tai pitävätkö aiemmin sovitut määräajat vielä tänään paikkaansa. Hänen kanssaan ei sopinut olla erimieltä, vaikka kyseessä olisi ollut kyse asiasta josta minulla oli taatusti parempi tietotaito kuin hänellä. Hän useinkin korotti minulle ääntään toimistossaan ja sanat "Saana ehditkö tulla käymään" saavat niskavillani vieläkin nousemaan. Hän sai minut usein itkemään. Hän usein pilkkasi minua siitä etten kestä kritiikkiä. Hänellä oli tapana sysätä antamansa kritiikki myös kaikkien muiden työntekijöiden sanomaksi sanoen "kaikki ihmettelevät" tai "kaikki sanovat" vaikka tiesin ettei niin ollut. Hän huomautteli minulle siitä etten tehnyt täyttä työaikaa, vaikkei hän edes seurannut työaikaani ja omien kirjauksieni mukaan tein täyttä päivää, usein ylikin. Hän saattoi perjantai-iltana laittaa minulle huomautuksen tekstiviestillä jostakin tekemättömästä työtehtävästä, jolloin tunsin pakottavaa tarvetta mennä tekemään sen viikonloppuna ja pelkäsin koko viikonlopun maanantaiaamua. 

 

Aamuisin inhosin sitä hetkeä kun piti mennä töihin, töistä päästyäni pelkäsin jo seuraavaa päivää ja olin jatkuvasti todella uupunut. Usein näin yölläkin unia töistä ja siitä että olen unohtanut tehdä jonkin tehtävän. Työni oli todella stressaavaa. Tein paljon sellaisia työtehtäviä joista minulla ei ollut aiempaa kokemusta, joissa kuitenkin oli suuri vastuu ja pelkäsin jatkuvasti tekeväni jonkin ison virheen. 

 

Työntekijän huono tai epäasiallinen kohtelu on kielletty työturvallisuuslaissa. Työpaikkakiusaamistapauksissa tulisi ottaa yhteys työpaikan työsuojavaltuutettuun ja yrittää yhdessä työterveyshuollon kanssa löytää tilanteeseen ratkaisu. Minulle se ei tullut mieleenkään, en nähnyt sitä vaihtoehtona. Olin ensimmäisessä oikeassa työpaikassani ja määräaikaisessa työsuhteessa. Minulla ei ollut varaa menettää työpaikkaani. Lisäksi pienessä työpaikassa esimiehen toiminta oli hyvin selvää kaikille muillekin työntekijöille ja heistä lähes kaikki saivat myös oman osansa. Ainoa toivoni oli vaihtaa työpaikkaa.

 

Minun asiani olivat sinänsä hyvin, että minua ei uhkailtu suoraan erottamisella, minulle ei muristu tai uhattu väkivallalla. Monilla ei ole tilaisuutta vaihtaa työpaikkaa, tai irtisanoutua, ja useilla muillakin on se tilanne ettei tilanteen nostaminen esille ole sopiva ratkaisu. Sain rohkeutta tähän kirjoitukseen Tabu - suoraa puhetta työelämästä -podcastin työpaikkakiusaaminen-jaksosta, jossa vieraalla on todella rankkoja kokemuksia aiheen parista.

 

#beenthere

 

Minun tapauksessani uusi työpaikka onneksi löytyi ja pääsin aloittamaan tuossa työssä päivälleen vuosi sitten. Täällä on hyvä olla. Kukaan ei kiusaa, kukaan ei itketä ja vanhoista huonoista kokemuksistakin uskaltaa puhua. Saan olla todella onnellinen että nyt olen turvallisessa työpaikassa.

 

 

Kuva: VV

FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

 

Ladataan...
LAVLI

Mun podcastien kulutus on harpannut vuoden 2018 aikana ihan uuteen sfääriin. Työskentelen nykyisin avokonttorissa ja on niin paljon helpompaa keskittyä kun on luurin korvilla. Aina ei tee mieli kuunnella musiikkiia, tai aina ei löydy sopivaa musiikkia tunnelmaan. Silloin kuuntelen podcasteja. Lisäksi pidän siitä että tavallaan samalla kun uurastan työn parissa, voin kehittää itseäni ja oppia jotain uutta, kiinnostua uusista jutuista ja saada inspistä siihen työtekoon tai vapaa-ajalle.

Podcasteja on verkko pullollaan ja alkaa olla jopa vaikeata valita sieltä massasta ne parhaimmat. Näissäkin kun jokaisella on oma maku, eikä se mikä on hyvä yhdelle ole mielenkiintoinen toiselle. Itse huomaan myös olevani aika nirso niiden äänien suhteen. Tutustuin yhden lempibloggaajani podcastiin, mutten yksinkertaisesti kyennyt kuuntelemaan sitä enempää kun se ääni ei yhtään sopinut kuvaani siitä ihmisestä. Niin hupsua. Mutta tässä alla mun suosikkejani jos näistä löytyisi uusia tuttavuuksia sinulle.

Melkein kaikki rahasta
Tämä on tämän hetken lempipodcastini. Julia Thurénin podcastissa on käsitelty rahaan ja talouteen liittyviä aiheita pitkin syksyä. Podin kuuntelemisesta tulee sivistynyt olo, hyvä mieli ja lisäksi saa hyvää tietoa taloudesta. Podissa on tähän mennessä käsitelty aiheita kuten pikavippikierre, parisuhteen rahajako, mitä lapsi oikeasti maksaa, sekä palkka-asioita ja sitä mitä jos huomaa olevansa väärällä alalla. Todella mielenkiintoista.

Perho&Pääskysaari
Pidemmän ajan lempparini podcasteissa on Jenni Pääskysaaren ja Anna Perhon podcast. He käsittelevät aiheita laidasta laitaan ja jokainen jakso on todella hauskaa kuunneltavaa (varsinkin jos muutenkin on Pääskysaari-fani kuten allekirjoittanut). Vahva suositus.

Himocast
Nyt kolmen jakson verran ilmestynyt Himocast on mielenkiintoinen uutuus. Podcastissa puhutaan avoimesti seksistä ja seksuaalisuudesta. Kolme ensimmäistä jaksoa käsittelevät masturbointia, peppuseksiä ja yhden illan juttuja. Toisinaan puhe on mieleeni hieman liian roisia (ehkä olen siveyden sipuli), mutta on mahtavaa että joku vihdoin puhuu aiheesta rohkeasti ja asiantuntijoiden avustuksella. Ei pelkkää hihitystä ja kiherrystä, vaan ihan oikeaa asiaa.

Tabu - suoraa puhetta työelämästä
Lisää "kiellettyjä" aiheita löytyy Tabusta. Tabu keskittyy seksin sijaan työelämän salaisuuksiin ja piiloilmiöihin. Marraskuusta lähtien ilmestynyt podi on tähän mennessä käsitellyt muun muassa työpaikkakiusaamista, kateudesta, työuupumuksesta ja saikuttamisesta. Podi herättää ajatuksia ja on kiva kuulla että omien kokemuksiensa kanssa ei ole yksin. Työpaikalla kun näistä asioista ei puhuta.

Rahamania
Rahamaniassa on tarjolla sekä podcastia että Youtube-videoita. Rahamania keskittyy talouteen ja sijoittamiseen. Youtuben videoista löytyy videoita taloudellisesta riippumattomuudesta, sijoittamisen eri muodoista (kuten kultaan sijoittamisesta). Jokainen jakso rakentuu selkeästi vieraan ja hänen rahatarinansa ympärille. Linkkaamassani jaksossa äänessä Mimmit Sijoittaa-blogin Pia-Maria kertoo oman tarinansa.

Kuva: Pixabay
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Ladataan...
LAVLI

INHAA:

  • puolituttujen rouvien bongaaminen uimalan suihkussa
  • viiksihaivenet naisilla (varsinkin nää omat)
  • se kun suodatinpussi puruineen homehtuu keittimeen
  • suikussa irtoavat hiukset, jotka kerii myttyyn ja "unohtaa" sitten suihkun hyllyyn viikoiksi
  • ylipäätään hiuksien irtoaminen ja niiden kerääntyminen hiuspalloiksi nurkkiin
  • tunne siitä että on unohtanut jotakin tärkeää
  • kun on juuri tullut kaupasta ja tajuaa unohtaneensa ostaa jotain
  • kun huuhtoo astioita ja lavuaarin sihtiin jää shittiä joka pitää siivota roskiin
  • ne tyypit jotka lähettää instassa viestipyyntöjä
  • repeilevät, kuivat huulet ja se kun ne ei parane millään
  • pikkumuksut joiden nenän alta valuu räkää
  • kuolaavat koirat
  • naapurin näkeminen maitohyllyllä ja uudelleen kassalla (eihän sitä voi kahdesti moikata!)
  • märät sukat
  • kun kynnet repeää sieltä vaaleeanpunaselta alueelta alkaen ja sattuu
  • kuntosalien peilit (nauttiiko joku siitä kuvajaisesta?)
  • ne päivät kun kaikki mukavat pikkarit on pyykissä
  • kun kynsilakka kuluu ja oot päiviä sillai et "noille pitäis tehdä jotain"

 
IHANAA:

  • ne aamut kun tuulilasia ei tartte skrabata
  • kylpytakkiin kääriytyminen suihkun jälkeen (eli se että voi rötvätä illan ilman vaatteita)
  • kun joku muu on tyhjentänyt/täyttänyt tiskikoneen tai vienyt roskat
  • kun kerrankin keksii Netflixistä katsottavaa alle 5 minuutissa 
  • kirjan lukeminen autossa/junassa
  • kun ei millään jaksa lähteä lenkille ja menee silti ja sit tuleekin hyvä mieli
  • olla niin mukavuudenhaluinen että että mielummin käyttää leimei talvisaappait ku nättejä nilkkureita, joten jalat pysyy lämpösinä
  • uusi sohva
  • poikaystävä joka ymmärtää että joskus lähes aina laiskottaa eikä jaksa tehdä kunnon safkaa
  • äskeiseen liittyen; lounassetelit jotka tarjoaa lisätekosyyn mäkkäriin menolle
  • puhtaisiin lakanoihin nukahtaminen (miksei niitä silti tuu vaihdettua useammin??)
  • ja uudet, pehmoiset pyyhkeet
  • kun kirjoitusinspiraatio, aihe ja ajankohta pelaavat yhteen - näin käy ihan liian harvoin
  • firman tarjoama hieronta joka maanatai
  • se päivä kun kynsilakka on mintissä

 
Siinä pidemmittä höpötyksittä :) Kolahtiko mikään?

 
FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Ladataan...
LAVLI

Noniin, vuosi on vaihdettu. Aika keskittyä siihen tulevaan. Viime vuonna kirjoitin siitä, kuinka on hyvä pitää mielessään se että lupauksia paremmasta voi tehdä pitkin vuotta, eikä kannata lannistua siitä jos lupauksissaan sortuu vaan aloittaa rohkeasti uudelleen. Itsehän tein viime vuonna yhden lupauksen; lukea 12 kirjaa. Sitten elämään ilmeistyi se mies, mikä johti siihen että lukulupaus meni mönkään. Piru vie. Siitä huolimatta nautin jonkinlaisten vuositavoitteiden asettamisesta, jotta sitten ensi vuonna voi taas tyytyväisenä todeta että tulihan sitä tavoitteita saavutettua ja mentyä eteenpäin. Kuten tänäkin vuonna.

Mun kehityskohde numero yksi alkaneelle vuodelle on oman jaksamisen lisääminen. Uuden työn, uuden parisuhteen ja parin harrastuksen vuoksi on tuntunut siltä että kalenteri on aina täynnä, eikä ikinä ole sellaista vapaata aikaa jolloin ei olisi tarve mennä minnekään. Juuri viime viikonloppuna meillä oli sellainen pitkästä aikaa ja oli kyllä niin kiva fiilis vain makoilla sängyssä hieman pidempään pohtien mitä päivän aikana puuhaisi. Taisin olla niinkin rohkea että menin ääneen sanomaan varaavani jokaisesta kuusta yhden viikonlopun ihan vain tyhjäksi.

On tullut aika hyväksyä se ettei yksi ihminen ehdi kaikkea ja sanoa suoraan ei niille jutuille joita ei tahdo tehdä. Ja käyttää se aika sen sijaan johonkin sellaiseen joka tuo hyvää mieltä, tai keksiä niille pakollisille nihkeille jutuille joku sellainen tapa, joka ei tunnu niin pakkopullalta.

Toivon että kuluvan 12 kuukauden aikana ehtisin reissata, hankkia elämyksiä ja luoda paljon hyviä muistoja. Vuoden ensimmäinen reissu on takana, toinen parin viikon päästä edessä ja kolmannen olemme suunnitelleet buukkaavamme aivan lähipäivinä. Mökillä olisi myös kiva viettää aikaa ja ehkä kesällä tehdä vähän remonttiakin. Ja reissujen vastapainoksi nauttia kotisohvan kotoisuudesta.

Tänä vuonna aion keskittää aikaa harrastuksiin, kuten blogin kirjoittamiseen, siihen paritanssikurssiin johon Janin kanssa ilmoittauduimme, uimiseen, säästämiseen ja kirjojen lukemiseen iltaisin. Haluaisin myös kokata useammin, jaksaa aloittaa sillä aloittamisen jälkeenhän se on helppoa ja hauskaa. Tanssia pitkin keittiötä samalla kuin vääntää pastakastiketta. Menin myös työpaikalla lupailemaan lähteväni maaliskuussa johonkin juoksuhommaan mukaan, eikä lisäliikunta tekisi muutenkaan haittaa. Pitää pistää liikuntasetelit lentämään.

Ehkä tämäkin vuosi olisi summattavissa itserakkauden vuodeksi. Joku voisi naurahtaa sitä että olen tunnettu itseni rakastaja ja silti tituleeraan tämänkin vuoden sen kehittämiselle. Fakta vain on se että tämä suhde itsensä kanssa on se jokaisen tärkein; itseään pitäisi osata ymmärtää, rakastaa ja helliä, palkita kaikesta siitä mitä olemme saaneet aikaan. Vaikka joka vuosi sitä yritän, ei se koskaan tule olemaan tarpeeksi. Aina voisi pitää itsestään parempaa huolta.

Millaisia tavoitteita siellä on tulevalle vuodelle? (ja muistakaa pitää tavoitteet tavoitteina, lupaukset ovat liian ankaria näihin elämän eläviin olosuhteisiin)

FACEBOOK  /  BLOGLOVIN  /  BLOGIT.FI

Ladataan...

Pages