Kreikkalaisessa keittiössäkö?

Sanoisin, että meillä ei syödä suomalaista, eikä kreikkalaista ruokaa. Lieneekö syynä kokin unohtuneet ruuanvalmistustaidot vai makumieltymykset, mutta jostain syystä makaronilaatikko ei enää maistukaan ja vaikka kreikkalainen ruoka taivaallista onkin, en siitä koskaan saa samanlaista makuelämystä kun anoppikokelaan tekemänä. Suomalaiset lihapullat tuntuivat aikoinaan olevan parasta perusruokaa ja sitä miehelle hehkutinkin.Kunnes maistoin hänen äitinsä tekemiä lihapullia. Hävisin 6-0.

Kreikassa sanotaan, että miehen elämän tärkein nainen on äiti. Kreikkalaiset äidit tekevät kaikkensa, että heidän pojallaan olisi hyvät oltavat, vaikka aikuinen mies asuisikin jo puolisonsa kanssa omassa kodissa.  Meidän kohdalla ei onneksi tämä ei arjessa liikaa näy. Miehen äiti saattaa hienovaraisesti kysellä, että tarvitsenko apua siivouspäivänä ja vähän huomaamatta laittaa aina mukaan kaikenmaailman siivousrättejä tai liinavaatteita.

Kerran tokaisi myös, että seuraavalla kerralla tehdään ruokaa yhdessä. Ajattelee varmaan, ettei poika parka tule enää koskaan saamaan Välimeren keittiön antimia. Anyway, joskus hieman rassaa kun tiedän että olisi oikeasti hyvä mahdollisuus oppia tekemään maittavaa kreikkalaista ruokaa anopin opissa, mutta ei vaan ylpeys anna periksi. Omaa tyhmyyttä siis.

Voin kertoa, että suomalaiseen tapaankin ruokaa laittaessa on mennyt muutaman kerran sormi suuhun. Tuntuu, että täällä jokainen tuote pitää hakea siihen erikoistuneesta pikkuputiikista. On lihakauppaa, vihanneskauppaa, juustotiskiä ja leipomoa. Ja mikä onkaan ihanampaa kuin ostaa aina takuulla tuoreet ja laadukkaat, mutta kuitenkin suhteellisen edulliset ainekset pienyrittäjiltä. Haasteita se tuo kuitenkin kun päätät hurauttaa isompaan supermarkettiin töiden jälkeen väsyneenä ja kuvittelet saavasti tarvitsemasi aineet korvapuusteja ja kinkkupitsaa varten.

Ravasin kauppaa edestakaisin vielä yhdeksältä ja yritin etsiä jauhettua kardemummaa. Täällä ei myöskään tunneta ruuanlaittoa huomattavasti helpottavia kinkkusuikaleita.  Ostin siis kardemummat kokonaisina, jauhoin niitä viinipulloa apuna käyttäen ja silppusin jyviä saksilla pienemmiksi, ettei taikinasta löytyisi suurempia sattumia. Kinkkua ostin lihatiskistä ja tokihan siitä suikaleita saa tehtyä kotonakin.

Pointti nyt oli kuitenkin se, että Suomessa arkipäivän eväiden valmistamista on kyllä helpotettu huomattavasti useilla valmistuotteilla ja sitä on välillä ikävä. Toisaalta olen oppinut arvostamaan Kreikkalaisia puhtaita elintarvikkeita: Lihaa, joka ei ui marinadissa. Hedelmiä ja kasviksia, jotka ovat aina tuoreita. Miehen isän sitruunoita, jotka hän on omin kätösin puustaan poiminut ja oliiviöljyä, joka on valmistettu oman oliivipuun antimista. 

Vaikka kinkkukiusauksen tekeminen ehkä helpompaa Suomessa onkin, jään varmasti kaipaamaan hieman haasteellisempaa arkipäivän kamppailua Kreikkalaistuvassa keittiössäni.