Pinkki kirkko ja kaikkea muuta ihanaa
Il tempo vola – aika lentää. Italian elämääni on jo yli kolme viikkoa takana! Eilen sain todistuksen taputusten kera kielikoulusta, ja nyt on taas yksi kielitaso ”virallisesti” suoritettu. Kielikouluni Bolognassa oli siis nimeltään ALCE, ja mielestäni opetuksen taso oli todella korkea. Näin tammikuussa siellä oli vähän hiljaisempaa, joten meidän ryhmässä oli vain 4-5 oppilasta, mikä tarkoitti todella intensiivistä opetusta. Välillä se oli jopa väsyttävää, sillä ei koskaan voinut jättää läksyjä tekemättä, kun tiesi, että opettaja kysyy varmasti myös multa. Puolet päivästä 9.00-10.50 käytiin aina kielioppia, ja sitten 11.10-13.20 opiskeltiin enemmän sanastoa, keskustelua ja argumentointia. Pari kertaa viikossa oli myös ylimääräisiä iltapäivätunteja, kuten kielioppi- tai ääntämispaja, ja perjantaisin tuntien jälkeen meille tarjottiin aina lounas (viinin kanssa tietenkin) Kokonaisuudessaan oon siis tosi tyytyväinen, ja puhuminen alkaa sujua koko ajan paremmin. Koulussa oli tosi kannustava ilmapiiri, ja varsinkin nyt talvikaudella opiskelijoita oli niin vähän, tunsin lähes jokaisen koulussa opiskelevan nimeltä. Ainoat, keille en suosittelisi ALCEa, ovat vahvasti allergiset: koulussa hengaili päivittäin myös Frodo-niminen koira, joka oli aina kovin kiinnostunut meidän eväistä ja otti innolla vastaan kaikki rapsutukset.
Asiasta toiseen: ihan oikeesti, en tiedä oonko koskaan nähnyt näin ihanaa rakennusta kuin tämä pinkki kirkko?! Jos menen joskus naimisiin, teen sen pinkissä kirkossa. Toiset pyhiinvaeltaa Santiago de Compostelaan, mä kävelen osoitteeseen Via Castiglione 67 katsomaan pinkkiä kirkkoa.
Ei liene liioittelua sanoa, että yks asia jota rakastan eniten Italiassa, on ruoka. On ihanaa nähdä, miten ihmiset suhtautuvat niin intohimolla siihen, mitä syövät! Toissapäivänä haettiin erilaisia mereneläviä kalakauppiaalta ja friteerattiin ne illalliseksi. Vähän sitruunaa päälle, ja ihan paras ateria on valmis! Eilen tilattiin pizzat kotiin, ja mä tilasin mun uuden lempparin: sipuli-sardelli-pitsan. Voi kuulostaa kamalalle, mutta mun makuun menee ihan täysillä!
Kielikoulun loppuminen tarkoittaa myös sitä, että aikani Bolognassa alkaa olla ohi. Huomenna aamupäivästä lähden Perugiaan. Olo on toisaalta haikea, sillä on ollut tosi hauskaa viettää siskon kanssa aikaa, ollaan motivoitu toisiamme liikuntasuorituksiin ja katsokaa nyt näitä kuvia: Bologna on ihan poikkeuksellisen kaunis. Perugiassa osallistun Erasmus-kurssille, jossa olisi sitten tarkoitus oppia vielä taas lisää italiaa. Tuntuu, että nyt mun Erasmus on vähitellen alkamassa! Huomisesta eteenpäin pitääkin selvitä yksin, eikä koulusta tullessa olekaan valmis lounas odottamassa (okei, ei mulla tälläistä luksusta ollut Tampereellakaan…). Joka tapauksessa, oon ihan tosi innoissani: ihan parasta päästä seikkailemaan! Nämä jännityksensekaiset hetket on yhtiä mun lemppareita elämässä: kun ei oikein tiedä, mitä on tulossa, mutta kuitenkin odottaa, että se on jotain hyvää.
IN ITALIANO : Il tempo vola: le mie tre settimane a Bologna sono quasi finite. Sono molto contenta del mio tempo qua: ho studiato l’italiano tre settimane molto intensive alla scuola che si chiama ALCE, e quindi ho imparanto tanto. Ancora non parlo fluentemente, ma divento meglio ogni giorno! Credo che la scuola mi abbia aiutato tanto.
Il titolo dl questo testo è in italiano La chiesa rosa e altre cose meravigliose. Potete vedere la foto della mia chiesa preferita a Bologna, che è in Via Castiglione. Quanto bella è! Se mi sposo un giorno, voglio farlo là.
Vedete anche una foto del mercato di pesce. Per me è un posto molto affascinante! Abbiamo comprato un misto di frutti di mare e fatto una cena fantastica. Sembra che tutti italiani abbiano una relazione appassionata con il cibo e quella mi interessa tanto. La cultura qua è molto diversa dalla Finlandia.
Domani parto da Bologna e sono un po’ confusa. A me è piaciuta tanto a stare qua con una parte della mia famiglia ed è un po’ triste che nessuno mi prepara il pranzo più (come la mia sorella ha fatto quasi ogni giorno). Però allo stesso tempo sono molto entusiasta che adesso inizia il mio Erasmus e non vedo l’ora di vivere tante avventure a Perugia!