Die ersten Wochen

Hallo,

kolme viikkoa on melkein mennyt ja aikaa on ollut tutustua uuteen kaupungiin ja uusiin ihmisiin. Hannoverissa on melkein saman verran asukkaita kuin Helsingissä, mutta se tuntuu silti paljon pienemmältä. Keskusta on kasvanut päärautatieaseman ympärille, josta sitten se muuttuu ”lähiöiksi” aika nopeasti. Pyöräily on myös ihan eri tavalla suosittua kuin Suomessa. Täällä on todella paljon pyöräteitä ja ihmiset oikeasti pyöräilevät joka paikkaan, koska se on helppoa ja hyödyllistä. Muutenkin liikkuminen paikasta toiseen on nopeaa lyhyiden välimatkojen takia. 

 

Olen kerennyt käydä juoksemassa, joka on aivan loistava tapa nähdä kaupunkia. Tuossa vieressä on myös monen kilometrin pituinen puisto, jossa on kiva lenkkeillä ilman liikennettä. Harmi vaan, että puistoja yms. muita alueita ei ole valaistu, joten joka päivä pitää käydä aikaisemmin juoksemassa ennen kuin tulee pimeä. Toivottavasti tällä viikolla pääsen aloittaamaan salilla käymisen (unisport tai jokin vastaavalainen), kunhan saan opiskelijakortin. Täällä lukukausimaksuun kuuluu myös oikeus matkustaa julkisilla koko osavaltion alueella, milloin vaan ja miten vaan. Ei tarvitse erikseen ostella lippuja joka kuukausi, näyttää vaan opiskelijakortin! 

 

Viime viikon torstaina lähdin näkemään poikaystävääni hänen vanhemmilleen, jotka asuvat muutaman tunnin ajomatkan päässä. Ruuhkat moottoriteillä ovat toivottomia. Siellä saa seistä minuutin jos toisenkin ennen kuin pääsee liikahtamaan johonkin suuntaan. Viikonloppuna käytiin muun muassa syömässä viereisessä kylässä, joka oli ihan kuin keskiajalta. Kapeita teitä ja korkeita mutkittelevia taloja. Itse ravintola sijaitsi enemmän syrjässä luonnon rauhassa. He kasvattavat kaloja, joita taas tarjoillaan asiakkaille. Aika ekologista. Perjantaina 3.10 oli myös pyhäpäivä, jolloin juhlitaan muurin murtumista. Pääpartyt olisivat olleet juuri tänä vuonna Hannoverissa, mutta enpä ollut paikalla.

 

Ravintolan ”takapiha”

 

Lohet kasvamassa

 

Sitten heppailuun. Tallilla on yksi ruotsalainen nainen, jolla on kaksi nuorempaa hevosta mukana. Hän oli innoissaan, kun täällä on joku muu skandinaavi myös. Eikä kuulemma ole oppinut saksaa kunnolla, vaikka on asunut jo yli vuoden maassa. Se kuulosti todella lohduttavalta.. muuten tallilla porukka on mukavaa, mutta harva kyllä pystyy puhumaan englantia tuosta vaan. Eli minä vaan yritän mongertaa sitä saksaa. Huonompi juttu on, että Maukan liikaluu ei ole pienentynyt juuri olleskaan ja puhuin eläinlääkärin kanssa asiasta, joka käski jatkaa DMSO-kuuria. Eli nyt on menty taas vaan kävelyllä viime viikko ja todennäköisesti myös kaksi seuraavaa viikkoa. Toivottavasti lähtisi nyt pienenemään niin pääsisi kaikki helpommalla. On todella tuskaista vaan kävellä, kun kaikki muut treenaa ympärillä.

 

Sain uuden kämppiksen viime lauantaina, joka on ollut Jyväskylässä vaihdossa hieman yli vuosi sitten. Hän oli ihan innostunut, kun kuuli, että olen Suomesta. Hauskaa, että joku oikeasti haluaa opiskella suomea! Joten varmaan tehdään sellainen diili, että hän yrittää puhua mulle saksaa ja minä vastaan suomeksi. Jos onnistuu niin hyvä niin. Huomenna alkaa myös sitten viimein opiskelu! Tai siis oikeastaan orientaatioviikko eli käydään käytännön järjestelyjä ja tutustutaan muihin vaihto-opiskelijoihin. Vähän kyllä jännittää, mutta aika moni muukin on samassa tilanteessa. 

 

Tänään on ollut ehkä ensimmäinen syksyinen päivä. Eilen oli 20 astetta ja pystyi vielä olemaan t-paidalla ulkona. Suomessa on kenties ihan ruska jo meneillään, ainakin fb-kuvien perusteella. Talvea odotellessa.. 

 

Syksyn ensimmäinen päivä.

Näkymä tieltä. Kämppä on toisessa talossa oikealta (valkoinen), kolmas kerros.