Elämää ja oivalluksia

Heippa,

 

taas on aika mennyt nopeasti enkä ole kerennyt tännekään kirjotella. Syksy, sateet, ruska ja koleus ovat saapuneet myöskin tänne. Onneksi päivällä lämpötila nousee vielä aika korkealle niin ei tarvitse palella. 🙂

 

Maukan kanssa asiat kääntyivät ihan päälaelleen, kun saksalainen heppatohtori kävi kurkkaamassa liikaluuta muutama viikko sitten. Ongelma ei siis ollutkaan oej. liikaluu itse niin kuin Suomessa diagnosoitiin, vaan sen vierellä oleva kipupiste, joka taas johtui siitä, että vasemmassa takajalassa oli tulehdus päällä. Eli syy oli jossain ihan muualla.. no etujalka ultrattiin ja takajalka sitten piikitettiin. Kuukausi kevyempää liikutusta ja nyt on mennyt jo yli puolet ajasta! Huomasi kyllä, kun alkoi taas ratsastamaan, että voima ja lihakset olivat hävinneet aika mukavasti. Nyt tällä viikolla on tuntunut jo vähän paremmalta. Maukka kantaa jo itseään ja liikkuu aktiivisesti, välillä kyllä ilman jarrujakin. Ensi viikolla eläinlääkäri tulee uudestaan katsomaan, onko takajalassa vielä kipua. Toivottavasti ei, niin päästäis vielä treenaamaan tämänkin vuoden puolella..! 

                                                                 Huomatkaa uudet saappaat :))

 

Maukka kävelyretkellä

 

Yhtenä viikonloppuna matkasin poikaystäväni opiskelupaikkaan, josta teimme yhtenä päivänä retken Buchenwaldin keskitysleirille. Pienempänä olen käynyt Dachaun keskitysleirillä Münchenin lähellä, mutta en muista sen vaikuttaneen samalla tavalla kuin tämä käynti. Ehkä johtuu tietämyksen kasvusta.. 

 

Krematorio (keskellä) ja museo (vasemmalla). Aukeat kohdat vas. keskellä ovat olleet aikaisemmin täynnä vankien asuttamia blokkeja, sittemmin tuhottu.

 

Keskitysleiri oli rakennettu samalla kaavalla kuin muutkin ajan leirit: SS-upseerien/komentajien hienot majatalot ulkopuolella ja piikkilangoin aidattu iso alue vangeille. Leirillä ei ollut enää jäljellä vankien taloja/blokkeja. Ainoastaan pohjarakennukset, jotka näyttivät missä niitä oli ollut ja kuinka isoja. Rakennuksista jäljellä oli sisäänpääsyportin rakennukset (myös sellit), krematorio, isompi rakennus, joka nykyään on museo, sairastupa yms. joita en nyt tähän hätään enää muista.

 

Oli aivan hirveää nähdä polttouunit, ampumispaikat, hirttäytymiskellari ja sellit. Sitä pystyi niin kuvittelemaan sen tuskan, mitä paikassa on jouduttu kokemaan. Energia alueella oli kaamea ja olo oli todella raskas. Piikkilankojen ulkopuolella oli paikka, missä oli ollut maneesit ja tallit. Ne olivat varta vasten rakennettu ylimmän SS-johtajan vaimoa varten. Voitte vaan kuvitella, kuinka monta ihmishenkeä tämän huvin rakentaminen maksoi. Kaiken lukemisen ja näkemisen jälkeen, mulla ei riittänyt enää ymmärrystä ihmismielelle. Vieläkin tätä kirjoittaessa tuntuu pahalta kirjoittaa koko paikasta. En viitsi edes laittaa kuvia uuneista tai ampumapaikoista. Nyt aina kun nään vanhemman ihmisen, mietin, että mitä hänkin on joutunut elämänsä aikana kokemaan. Samaa voi sanoa Suomessa, ketkä ovat kokeneet sodan ja sen kauheudet. 

Tuhounut maneesi

 

Muistomerkki, joka on rakennettu 1950-luvulla keskitysleirillä kuolleiden ja kärsineiden kunniaksi

 

Muistomerkki, johon on haudattu satoja ihmisiä (ympyrä). Takana näkyy Weimarin maaseutua.

 

Toissa viikonloppuna vanhempani ja veljeni olivat täällä käymässä. Tärkein juttuhan ei ollut se, että perheeni matkusti tänne asti katsomaan minua vaan se, että sain uudet saappaani!! Ai että kyllä sattui, kun ekaa kertaa yritti kävellä – saatika ratsastaa. Nyt ne ovat jo muotoutuneet paremmin. Vanhempani ja veljeni kävivät tietenkin kiertämässä kuuluisimmat nähtävyydet sun muut paikat. Itse olin myös mukana, kun kävimme katsastamassa Hannoverin kuninkaan 1800-luvulla rakennuttaman linnan Marienschlossin. Oli kyllä hieno paikka mäen päällä, mutta kylmä kuin mikä. Kyllä saa olla kiitollinen lämmitetyistä asunnoista. 

                                                                       Marienschlossin portti

 

Olen tutustunut nyt lukuisiin eri kulttuureihin, ihmisiin ja historiaan ja täytyy sanoa, että jokainen, jonka kanssa on tultu keskusteltua maiden eroista, Suomi on kyllä edistyksellinen hyvinvointivaltio monessa asiassa. Ja tottahan se on. Olen oleskellut Saksassa pidempiä aikoja aikaisemminkin, mutta tällä kertaa olen joutunut tutustumaan koko systeemiin paremmin. Voin sanoa, että eroja Suomeen löytyy kyllä monta. Esimerkiksi opiskelun kannalta olen mielestäni tähän mennessä ainoa (lukuunottamatta muita suomalaisia), joka saa opintotukea valtiolta. Saksalaiset opiskelijat saavat opintotukea vain jos vanhempien tulot eivät ylitä jotain tiettyä rajaa. Muuten mennään vanhempien rahoilla koko opiskeluaika. Töitäkin on hankala tehdä kahden lukukauden takia, jolloin kesäisin ei varsinaisesti ole lomaa. Tunnen olevani välillä olevani etuoikeutettu (ihan tasa-arvonkin puolesta), jota ei Suomessa kauhean usein tajuta. Muiden valtioiden puutteita opiskeluun en jaksa edes aloittaa. Ulkomailla oleskelu antaa kyllä perspektiiviä asioihin. 

 

En ole koskaan ollut mikään hirveä Suomi-fani ja aina vaan on ulkomaille mieli vetänyt, mutta kyllä kotimaa on aina kotimaa. Vaikka lunta tulee tupruttaa, on pimeää ja kylmää ja ihmiset masentuneita niin muistakaa, kuinka hyvään maahan olette syntyneet! :)