Heippa! 

Rankka opiskelu on alkanut eli toisin sanoen vietin vielä viimeiset kaksi viikkoa hengailen, tutustuen ihmisiin ja uuteen yliopistoon. Meitä vaihto-opiskelijoita on noin 200 ja ihmisiä löytyy melkein jokaisesta maailmankolkasta. Löysin myös neljä muuta suomalaista, joten en ole täällä ainokainen.. 🙂

Ensimmäinen viikko meni selvittäessä opiskelusysteemit, rakennukset, paperihommat yms. rasittavat hommat. Kaupunkisuunnistukset ja bileetkin käytiin läpi. Toisella viikolla selvisi sitten saksalaisen yliopiston todellinen luonne. Pääkampuksella on tällä hetkellä yksi unicafe eli ruokala (saksaksi Mensa), koska toinen on remontissa. Mensaan päästäksesi sinulla täytyy olla mensa-kortti, johon täytyy lataa rahaa. Tähän tarkoitukseen ruokalassa sijaitsee automaatti, jolla pystyt lataamaan rahaa, mutta valitettavasti kenenkään ulkomailta tulevan pankkikortti ei käy siihen masiinaan. Tottakai löytyy office, jossa pystyt maksaa käteisellä, mutta sekin on yleensä kiinni aina kun mensaan on asiaa. Vaihtareiden onneksi mensasta löytyy yksi käteiskassa, johon on kuiteskin aina hillitön jono. 

Leine-joki lähellä keskustaa

Kaikkien kaupunkiin muuttavien pitää rekisteröityä kaupunkiin, johon tarvitset passin tai henkilöllisyystodistuksen. Ilman rekisteröintiä et voi saada edes kirjastokorttia, joka tarvitaan taas kirjastoon, printtaukseen, tulostamiseen, salille rekisteröitymiseen, pankkitilin saamiseen yms. muihin ilmeisesti tärkeisiin asioihin. Kaupungin rekisteröintipiste on taas ainoastaan kaksi päivää viikossa auki pidempään kuin kello kahteen (kysyivät vielä kaiken maailman tiedot, uskonnosta lähtien).

Tämän kaiken jälkeen menimme tutustumaan fitness centeriin ja tottakai halusimme sitten salikortin tietylle ajanjaksolle. No, se ei ollutkaan niin helppoa kuin luultiin. Paperihommissa meni ainakin 45 minuuttia, kun tiedot eivät kelvanneet järjestelmään ja sitten eivät kelvanneet myöskään ulkomaiset IBAN-muodossa olevat pankkitilit. Eli siis taitaa olla pakko ottaa saksalainen pankkitili, kun mikään ei kelpaa missään. Ensikertalaisten pitää myös ottaa kuukauden mittainen tutustumiskurssi, jossa salihenkilökunta näyttää laitteet ja tavat, miten siellä toimitaan. Siis joo kuulostaa ihan hyvältä, mutta KUUKAUDEN? Ja maksoi vielä 25 euroa, että raahaudun joka perjantai kello 10 salille kuuntelemaan, miten käytät tätä selkälihaslaitetta. Eli luulisin, että tässä on treenaaminen kaukana.

Samoin yliopiston Wifin saaminen läppäriin tai puhelimeen oli tuskan takana. Siihen tarvittiin paljon aikaa ja ”tuutori”, joka vihdoin sai sen toimimaan, monen salasananvaihdoksen-lisäyksen jälkeen. Siis täytyy sanoa, että luulin Saksan olevan suhteellisen helppo maa, mihin muuttaa. Kuitenkin tarvitset sen yhden asiakirjan, jonka jälkeen pääset käsiksi hakemaan seuraavaa asiaa ja tämän jälkeen taas kolmatta… siis miksi et voi näyttää sitä hemmetin yhtä opiskelijakorttia, jolla hoituu kaikki asiat missä vaan?!?! Tässä siis Helsingin yliopisto on ihanan yksinkertainen. Ainoa asia, mikä oli suhteellisen helppoa oli päästä puhumaan laitoksen amanuenssin/opinto-ohjaajan kanssa. Sain rekisteröityä kursseille ja yllätyksekseni pääsin vielä kaikille haluamilleni (kaikki kurssini ovat siis saksaksi.) Eilen oli siis ensimmäinen luento kurssista, joka koskee valtiovakoilua 1900-luvulla. Ihan mielenkiintoinen ainakin siltä osin, mitä ymmärsin.

Yliopiston päärakennus (minä patsaan edessä)

Täällä kurssit ovat jaoteltu seminaareihin ja luentoihin. Luennot ovat suomalaisittain normaali opiskelutapa eli isossa luentosalissa paljon opiskelijoita ja yksi proffa löpöttämässä. Seminaareissa ollaan taas noin 20 henkilön ryhmässä, jossa ilmeisesti luetaan paljon, tehdään esseitä ja keskustellaan syvemmin aiheista. Luennoilla ja seminaareissa on oleskelupakko (voi tuska) ja yleensä pelkästä oleskelusta saa kaksi opintopistettä. Loput pisteet tulevat joko esseestä (2 p.), kokeesta (2 p.) tai jostain ylimääräisestä tehtävästä niin, että opiskelijalla on mahdollisuus tehdä kahdeksan opintopistettä yhdestä kurssista (vaatii aika paljon duunia.) Kuulostaa ihan reilulta, mutta kun ajattelee, että täällä vuodessa on vain kaksi periodia eli opiskelijalla täytyy olla aika monta kurssia per periodi, että saa 60 pointsia vuodessa kasaan. Suomessa periodit on taas jaoteltu neljään, joten on opiskelijalla on vähemmän kursseja samaan aikaan, jolloin omasta mielestäni pystyy paremmin paneutumaan aiheisiin. No, tässähän se vuoden mittaa tulee selviämään, kuinka aika riittää. 

Tämä meni jo aika pitkäksi, joten seuraavaan postaukseen kirjottelen Maukasta ja ei niin ihanasta matkasta keskitysleirille! Kuvia tulee kanssa paljon 🙂