Aamutreeniä!

Huoh! Vihdoin ehdin istua hetkeä pidemmäksi koneelle muiden kuin työasioiden puitteissa ja postaamaan pikaisesti teille. Pahoittelen muuten kuvien vähyyttä / huonoa laatua, asiaan on luvassa parannusta. Tänään muutama oma suosikki urheiluun liittyen : )

Itse nautin suunnattomasti aamutreenaamisesta. Tyhjällä vatsalla on mukava lähteä liikenteeseen, kun mikään ei vielä hölsky vatsassa tai tee kiusaa suolistossa. Ulkoilmaihmisenä mun vaihtoehto aamugympalle on ehdottomasti juoksulenkki, säässä kuin säässä ja mihin tahansa vuodenaikaan. Jokusen katseen olen työmatkalaisilta saanut juostessani tulipalopakkasilla aamuseitsemältä sysipimeässä aamussa : ) Kunhan on oikeanlaiset varusteet, niin tuokaan ei ole mikään ongelma. Aamutreenaaminenhan on yksi isoja kiistakysymyksiä, mitä tulee rasvanpolttoon ja harjoituksen tehoon. Toiset vannovat ehdottomasti sen nimeen ja painottavat sen olevan olennainen ase rasvanpolttoon: yön paaston jäljiltä kehon hiilarivarastot on tyhjissä ja energiankäyttö alkaa suoraan rasvoista. Toisaalta osalle ei aamuharjoittelu sovi lainkaan, ja väsynyt keho & mieli ei saa samoja tehoja irti kuin myöhemmin päivällä urheillessa. Itse olen sitä mieltä, että kaikki treenaaminen kuluttaa energiaa, ja sinällään on sama ottaako keho harjoituksen aikana energiat rasvasta vai energiavarastosta. Energiankulutus ei pääty urheilusuoritukseen, joten rasvaa kyllä palaa vaikka harjoituksen aikana keho ottaisikin tarvitsemansa hiilareista. Sikäli kun harjoittelua ei täydennetä suklaalevyllä tai hamppariaterialla ; )

Ennen lapsen syntymää (ja raskautta) urheilin parhaimmillani 12-15h viikossa töiden ja opintojeni ohella. Tähän en laske mukaan hyötyliikuntaa, joka itselleni on elintärkeää. Huolimatta siitä, että mulla on ajokortin saamisesta alkaen ollut auto käytössäni tartun harvoin arkisin autonrattiin. Pyörällä pääsee nopeasti paikasta toiseen ja kävellen / bussiyhdistelmällä hyvin liikkumaan myös. Tunnen oloni suorastaan sairaaksi, kun välillä osuu päiviä jolloin urheilemaan ei pääse ja liikkuminenkin on pakko suorittaa välineillä. Ihminen on luotu liikkumaan ja elämään ulkona, sisäilma ja passiivinen elämäntyyli sairastuttaa. Kysymykseen, miten jaksat liikkua noin paljon on helppo vastata: miten ihmeessä jaksaisin ILMAN liikkumista? En mitenkään. Ainakaan hyväntuulisena, kysykää vaikka mieheltä raskausajan loppuvaiheista ; )

Itse olen kokenut hyödylliseksi yhdistelmän aamulla aerobista, illalla rankempaa lihaskuntoa. Siispä ihannepäivässäni pääsen aamulla, heti herättyäni, juoksemaan 10-15km lenkin, ja illalla (pyörällä matkat tottakai!) suuntaan salille joko jumppaan, tai ehdottomasti nykyiseen suosikkiini salitreeniin. Suosittelen muuten jälkimmäisen laatimiseen ammattilaisen apua. Fitness-guru Elina Tervo laati oman ohjelmani parisen kuukautta sitten, ja sen jälkeen olen todella löytänyt salitreenin. Isoja lihaksia ei tarvitse pelätä, mutta äärimmäisen rankkaa treeniä kyllä! : ) Well, no pain no gain. Mielelläni kerron teille oman treenini, mikäli olette kiinnostuneita?

Tästä tuli nyt aikamoinen stoori, ja vielä ilman kuvia! Ystäväni huomauttikin jo, että blogissa voi toisinaan olla myös enemmän kuvia ja ei ehkä niiiin paljon tekstiä.. ; ) Skipatkaa, mitä ette jaksa lukea. Kuvia tulee tosiaan, kunhan saan ohjelman ladattua ja kuvat koneelle ja mitä tekstin määrään tulee, niin urheiluun liittyviä asioita ei ole helppo kertoa pelkästään parilla lauseella. Ainahan voi jättää lukematta osan tosiaan, hih : )

Jos teillä on kiinnostusta tämän aiheen tiimoilta kuulla lisää, esim. mun ruokavaliosta, treenistä, mistä vain, niin kysymyksiä tulemaan – vastaan ja postaan toiveidenne mukaan. Ensi viikolla luvassa on herkkua, kun saan Nikelta uudet syysvaatteet… Niistä sitten niitä kuviakin : )

Aurinkoa!

//LB

 

Hyvinvointi Liikunta Terveys

Super fit Me

Otsikko on suora lainaus ystäväni Nanan blogista, http://nana-superfitme.blogspot.fi/. Mietin pääni puhki osuvampaa otsikkoa (lienee bloggauksen haastavin osa, muuten) mutta tuo kuvastaa jokseenkin täydellisesti tämänhetkistä treenaustani. Tai, treenauksen tähtäintä ; ) Olen aina ollut liikunnallinen, urheillut paljon ja syönyt (liiankin) terveellisesti ja pilkkua viilaten. Viime vuosina olen myös työskennellyt opintojeni ja ”oman alan” töiden lomassa mallina, joten vartalon kunnossapito on ollut itsestäänselvyys. Osasin, kuten myös mieheni, varautua raskauden mukanaan tuomien uusien muotojen hyväksymisen olevan minulle jossain määrin vaikeaa. Jälkeenpäin ajatellen surettaa hieman, etten lainkaan osannut nauttia tuosta ajasta vaan kiinnitin liikaa huomiota kilojen kertymiseen ja taukoon liikunnasta. Tosiasia kuitenkin on, että muiden muassa yksi loistava syy saada lapsia nuorena (hm!) on juurikin kropan mahdollisuus palautua tuosta 9kk:n rasituksesta täydellisesti. Tosin, ei se ilman pientä kipua ja itsensä kiusaamista tapahdu..

Painoa kertyi raskauden aikana kaikkiaan liki parisenkymmentä kiloa. Ystävällisesti lähipiirini vakuutti minun loppuun asti olevan yhtä pikkuruinen ja siro kuin aina ennenkin mutta kyseessä taisi kuitenkin olla rakkaudella lausutut valkoiset valheet : ) Arvioikaa itse, ohessa kuva noin viikkoa ennen pojan syntymää.

 

blog.6.jpg

 

Älkää välittäkö tyylitajun hetkellisesti kuoppaamisesta! Loppuraskaudesta olin niin totaalisen kyllästynyt olemaan tuollainen muhkea pallura, etten kerrassaan enää välitänyt hankkia mitään uusia ”kivoja” trikooasuja. Siispä kulta ja hopea riitelevät tässä asussa melkoisen silmiinpistävästi : ) Huh ja puh, tuo aika on onneksi nyt takana.

Onnekseni synnytys oli nopea ja helppo, ja olinkin ensimmäisen kerran juoksulenkillä vain 13 päivää pojan syntymän jälkeen. Taas, hieman kärsivällisempi olisi voinut olla mutta minkäs sitä tiikeri raidoilleen mahtaa.. ; ) Balettiin ja joogaamaan palasin n. kuukautta myöhemmin, rajumpia lajeja (mm. salitreeniä, paljon hyppyjä tms. sisältäviä jumppia) kokeilin vasta kolmisen kuukautta synnytyksestä. Vatsalihasten treenaamisen sai aloittaa rankempien harjoitteiden kanssa samoihin aikoihin, ja viimeistään ne toivat helpotusta oloon – vihdoin aiemmin niin litteän ja tiukan vatsani sijaan raskaudesta jäänyt ”pömppis” lähti silmissä tiukkenemaan. Paino tippui sopivan rauhallista tahtia, ja kolme ja puoli kuukautta synnytyksestä olin omassa painossani. Siitä riemastuneena kuvailin muutamat, äärimmäisen taiteelliset ja laadukkaasti sommitellut kuvat, omassa toiletissamme. Kavereiden riemulle ei ollut rajaa, kun latasin näitä facebookiin mutta koittakaa te olla armollisempia ja keskittyä tuloksiin taiteellisuuden sijaan : )

sussu1.jpg

 

Näiden kuvien otosta on nyt noin kuukausi ja paino on jatkanut putoamistaan ja keskivartalo tiukkenemista. Seuraavat korsetin tsekkauskuvat saatte seuraavassa sporttipäivityksessä : ) Tämänkertainen sporttipläjäys on kaksiosainen, huomenna kerron lisää omasta treenistäni ja ruokavaliostani. Jos näistä kuvista saa yhtään voimaa ja uskoa (muutamassa kuukaudessa kuitenkin aika iso muutos!), niin ehkä olet kiinnostunut lukemaan millä nuo tulokset on aikaansaatu : ) Ja työ tosiaan edelleenkin jatkuu!

Olisi kiva kuulla muilta äiti-ihmisiltä, ja toki muiltakin, miltä teistä raskaus ja muuttunut kroppa tuntui? Olenko ainoa näin turhamainen ihminen? Epäilen kyllä. Toivottavasti kukaan ei myöskään ajattele, että ahdistukseni kiloista olisi pois rakkaudestani lastani kohtaan. Sen voin torpata onnekseni samoin tein. Lapseni on kaikkeni, ja kroppa vasta miehenkin jälkeen auttamaton kolmonen ; )

//LB

 

Hyvinvointi Hyvä olo Liikunta