Super fit Me
Otsikko on suora lainaus ystäväni Nanan blogista, http://nana-superfitme.blogspot.fi/. Mietin pääni puhki osuvampaa otsikkoa (lienee bloggauksen haastavin osa, muuten) mutta tuo kuvastaa jokseenkin täydellisesti tämänhetkistä treenaustani. Tai, treenauksen tähtäintä ; ) Olen aina ollut liikunnallinen, urheillut paljon ja syönyt (liiankin) terveellisesti ja pilkkua viilaten. Viime vuosina olen myös työskennellyt opintojeni ja ”oman alan” töiden lomassa mallina, joten vartalon kunnossapito on ollut itsestäänselvyys. Osasin, kuten myös mieheni, varautua raskauden mukanaan tuomien uusien muotojen hyväksymisen olevan minulle jossain määrin vaikeaa. Jälkeenpäin ajatellen surettaa hieman, etten lainkaan osannut nauttia tuosta ajasta vaan kiinnitin liikaa huomiota kilojen kertymiseen ja taukoon liikunnasta. Tosiasia kuitenkin on, että muiden muassa yksi loistava syy saada lapsia nuorena (hm!) on juurikin kropan mahdollisuus palautua tuosta 9kk:n rasituksesta täydellisesti. Tosin, ei se ilman pientä kipua ja itsensä kiusaamista tapahdu..
Painoa kertyi raskauden aikana kaikkiaan liki parisenkymmentä kiloa. Ystävällisesti lähipiirini vakuutti minun loppuun asti olevan yhtä pikkuruinen ja siro kuin aina ennenkin mutta kyseessä taisi kuitenkin olla rakkaudella lausutut valkoiset valheet : ) Arvioikaa itse, ohessa kuva noin viikkoa ennen pojan syntymää.
Älkää välittäkö tyylitajun hetkellisesti kuoppaamisesta! Loppuraskaudesta olin niin totaalisen kyllästynyt olemaan tuollainen muhkea pallura, etten kerrassaan enää välitänyt hankkia mitään uusia ”kivoja” trikooasuja. Siispä kulta ja hopea riitelevät tässä asussa melkoisen silmiinpistävästi : ) Huh ja puh, tuo aika on onneksi nyt takana.
Onnekseni synnytys oli nopea ja helppo, ja olinkin ensimmäisen kerran juoksulenkillä vain 13 päivää pojan syntymän jälkeen. Taas, hieman kärsivällisempi olisi voinut olla mutta minkäs sitä tiikeri raidoilleen mahtaa.. ; ) Balettiin ja joogaamaan palasin n. kuukautta myöhemmin, rajumpia lajeja (mm. salitreeniä, paljon hyppyjä tms. sisältäviä jumppia) kokeilin vasta kolmisen kuukautta synnytyksestä. Vatsalihasten treenaamisen sai aloittaa rankempien harjoitteiden kanssa samoihin aikoihin, ja viimeistään ne toivat helpotusta oloon – vihdoin aiemmin niin litteän ja tiukan vatsani sijaan raskaudesta jäänyt ”pömppis” lähti silmissä tiukkenemaan. Paino tippui sopivan rauhallista tahtia, ja kolme ja puoli kuukautta synnytyksestä olin omassa painossani. Siitä riemastuneena kuvailin muutamat, äärimmäisen taiteelliset ja laadukkaasti sommitellut kuvat, omassa toiletissamme. Kavereiden riemulle ei ollut rajaa, kun latasin näitä facebookiin mutta koittakaa te olla armollisempia ja keskittyä tuloksiin taiteellisuuden sijaan : )
Näiden kuvien otosta on nyt noin kuukausi ja paino on jatkanut putoamistaan ja keskivartalo tiukkenemista. Seuraavat korsetin tsekkauskuvat saatte seuraavassa sporttipäivityksessä : ) Tämänkertainen sporttipläjäys on kaksiosainen, huomenna kerron lisää omasta treenistäni ja ruokavaliostani. Jos näistä kuvista saa yhtään voimaa ja uskoa (muutamassa kuukaudessa kuitenkin aika iso muutos!), niin ehkä olet kiinnostunut lukemaan millä nuo tulokset on aikaansaatu : ) Ja työ tosiaan edelleenkin jatkuu!
Olisi kiva kuulla muilta äiti-ihmisiltä, ja toki muiltakin, miltä teistä raskaus ja muuttunut kroppa tuntui? Olenko ainoa näin turhamainen ihminen? Epäilen kyllä. Toivottavasti kukaan ei myöskään ajattele, että ahdistukseni kiloista olisi pois rakkaudestani lastani kohtaan. Sen voin torpata onnekseni samoin tein. Lapseni on kaikkeni, ja kroppa vasta miehenkin jälkeen auttamaton kolmonen ; )
//LB