Me mennään naimisiin!

Me mennään naimisiin tasan kuukauden päästä! Onko se ok? 

 

Kuva: Ossi Nyqvist

Naimisiinmeno, häät ja avioliitto nähdään usein kauniina ja elämän merkittävimpinä hetkinä. Onko se niin ja miksi?

Minulla on ollut pitkään varovainen suhtautuminen naimisiinmenoon. Muistan kun proffani sanoi jollakin valtio-opin tunnilla, ettei koskaan halua mennä naimisiin, koska rakkautta ei tarvitse todistaa sortavan instituution sisällä. Tämä jäi mieleeni. Onko monet romanttisiksi ajatellut perinteet niin kauniita, kuin mitä olemme tottuneet ajattelemaan?

Neito valkoisessa mekossa ja hunnussa isän saattelemana alttarille vaihtaakseen tyttärensä käden toiselle miehelle on rituaali, jolla on tarkoitus. ”Naimakauppa” ei varsinaisesti ole vain sanonta. Pitkään suomalaisessa yhteiskunnassa, ja valitettavasti monessa maassa edelleen, nainen on vaihdantaväline monenlaisille taloudellisille sopimuksille.  

Jalometallinen sormustus merkiksi muille, ja kuoleman sattuessa taloudelliseksi turvaksi naiselle, ei olekaan yhtä kaunis ajatus. Kultakaivoksen 12-vuotiaan työläispojan työn jälki ei tunnukaan kivalta. Miehen sukunimen ensisijaisuus tai julistus naisen olemassa olon merkityksestä miehin kylkiluuna ei tunnu tältä päivältä. 

Kuitenkin vasta vuodesta 1994 alkaen avioliiton sisäinen raiskaus on kieletty Suomessa. Aviomiehellä oli oikeus raiskata vaimonsa ennen tätä, koska tämä oli hänen omaisuuttaan. Tätä ennen nykyinen presidenttimmekin oli sitä mieltä, että raiskauksen uhrilla tulee olla mahdollisuus anteeksiantoon, jonka myötä rikos mitätöitäisiin.  (Eduskunnan täysistunto 14.5.1991)

Tasa-arvoisen avioliittolaki astui voimaan vasta tänä keväänä 2017. En olisi voinut kuvitella meneväni naimisiin lainkaan ennen tämän tavoitteen toteutumista.

Rakkaus ei ole vielä tasa-arvoisessa asemassa moneltakaan kohdin. 
Miksi minä haluan naimisiin? Miksi me haluamme naimisiin?

Kuva: Ossi Nyqvist

Itse haluan aktiivisesti muuttaa käsitystä, etteikö kahden yksilön välillä voisi olla tasapuolinen rakkauden liitto ja sopimus yhdessä elämisestä. Parhaimmillaan se luo varmuutta ja turvaa. Minusta siinä on jotain kaunista, että kaksi vahvaa yksilöä päättää jakaa elämänsä ja tehdä läpinäkyvän ja julkisen sopimuksen muiden edessä. Mikään ei ole kauniimpaa kuin sopimus tasapuolisesta liitosta. 

Tämä ei tarkoita sitä, että tämä on ainoa oikea tapa elää tai olla. Kaikki valitkoon oman tapansa elää, mutta itse haluan käydä julkista keskustelua siitä, kuinka feministinen avioliitto on mahdollista, ja samalla tukea kahden ihmisen välisen rakkauden yhdenvertaista ja feminististä kehitystä. Lisäksi haluan pohtia hääkonseptin vastuullisuutta.

Siksi aloitan kuukauden kestävän Feminiset häät -blogisarjan, jossa käsittelen omia valintojani pohtien ja punniten. Kaikki ratkaisuni eivät ole kaikista feministisimmät tai ne eivät edusta sellaista monipuolisuutta, minkä toivoisin yleistyvän, mutta tärkeää mielestäni on kuitenkin niiden kriittinen ja avoin pohdinta yhdessä kumppanini kanssa. 

M