Lemppareita
Tämä sama homma on varmaan aika monessa muussakin perheessä, mutta alkoi tänään ihan naurattaa kun keräsin pojan leluja kasaan. Mihin jäi se ”leluja sitten vaan kohtuudella, ja mielellään kauniita klassisia Brioja, me ei ainakaan täytetä asuntoamme kaikenkirjavilla muovihärpäkkeillä?” 😀
Kun tässä olisi niitä omia suosikkejani. Brion klassisia puuleluja, tai tuollaisia ihania vanhanaikaisia pehmoeläimiä tai nukkeja. Ne voisivat vaikka mahtua tuohon nättiin kärryyn. Mutta.
”Siis onhan nää ihan kivoja…”
”Mutta hei nämä muoviset kuitenkin vilkkuu, liikkuu ja niistä tulee ääniä, jee!”
Eli arvaatteko kummat ovat niitä pojan suosikkeja? :P
Onneksi meillä kuitenkin vaihtelee nuo suosikit aina välillä, toisinaan puulelut on pop, toisinaan (aika usein) taas piippolanvaaria soittavaa traktoria ei voita mikään. Eli ”äidin lelutkin” ovat myös kovassa käytössä, eikä ihan turhaan noita aarteita ole tullut hamstrattua.
Ja tarviiko sanoa mitkä sitten ovat niitä isin suosikkeja?
No okei, nämä vievät aika tasapelisen sijan tässä huushollissa.
Ajattelin jo ennen lelushowta kauhulla sitä, miltä pikkuruinen asuntomme tulee näyttämään leluvuorien alla, ja aika kuvitelmieni vastaiselta sekametelisopalta se näyttääkin 90%päivästä. Leluja on turha kerätä pois ennnen kuin poika menee nukkumaan, sillä hän osallistuu siivouspuuhiin ahkerasti siivoamalla leluja samaan tahtiin pois kopasta.
Kaikki periaatteeni pienestä lelumäärästä ovat myös haihtuneet ilmaan jo kauaa sitten.
Kuulostaako tutulta? ;)
No mutta maassa maan tavalla, ja niin täällä naperolandiassakin elellään. Yllättävän sulassa sovussa lelukasojen/koppien, muovi -ja puulelujen valloittamassa pikkukaksiossa.
Velmua tiistai-iltaa!