Ja niin meille muutti Monkiötökkäperhe

Meillä on ihan supertiukka linja kaiken krääsän ostamisen suhteen, ihan nollatoleranssi. Kun kerran täällä on niin hemmetin ahdasta, väliaikaista, eikä säilytystilaa ole nimeksikään, ollaan miehen kanssa päätetty että me ei tällä hetkellä tarvita yhtään tavaraa tänne (no siis vaatteita ja kenkiähän ei lasketa tavaroiksi.…). No nyt kävi niin, että minä vähän lipsuin tästä. Enkä ostanut edes mitään supersiistiä kirppislöytöä joka oli vaan niin löytö että se oli pakko ostaa, jotain Marimekon tai Iitalaan makeaa sisustusjuttua, ei, minä ostin pehmoleluja.

Mutta kun ne oli vaan niin söpöjä! Niillä on sitäpaitsi luonteenpiirteet, Monokomi, Ikmo ja Moluna on ihan kuin meidän perhe! Phocahispida ymmärsi minua onneksi oikein hyvin tämän asian suhteen, ja kärsivällisesti hypisteli kanssani aika tovin Monkissa pehmoötököitä. 

Arvaatteko kuka on kuka? ;)

Minä olin ihan fiiliksissä näistä kavereistani, ja soitin miehellekin että hänelle on sitten hauska yllätys. Olisitte nähneet hänen ilmeensä kun vedin kassista kolme pehmolelua. :D Hän ei ollut ihan samalla aaltopituudella kanssani näiden tarpeellisuuden suhteen (ja varmisti tiedänkö mitä yllätys tarkoittaa! :D ), eikä varsinkaan sen että juuri näiden kohdalla rikoin sitä ”ei mitään ylimääräistä tavaraa” -sopimustamme… 

Sitä saa mitä tilaa, mies nimittäin kiikutti minulle vastavuoroisena ”yllätyksenä” kotiin tämän:

Onkohan meillä jotenkin outo huumorintaju, nauroin tuota kissapalloa aivan vedet silmissä. :D Poika sen sijaan ihastui Hello Kittyyn, se ei ole ollut ollenkaan niin pelottava kuin vapun hirmupallo! 

Onko kukaan muu hurahtanut vahingossa Monkin pehmoleluhyllyn äärellä? :D 

Joskus saa hiukan lapsettaa.

T. Moluna

Ps. Essie-arvonta vielä tämän illan auki! :)