Bola-koruni (eli tiistaiherkistely)

Makuuhuoneen seinällä, siinä peilin vieressä, roikkuu kaulakorukokoelmani vanhassa naulakossa. Poikaa kiinnostaa nuo korut hurjasti, ja tänään hän onnistui iskemään johonkin hiukan herkkään kohtaan kurotellessaan kohti Bola-korua.

Arvaatte varmaan: ”siinä se nyt kurottelee varpaisillaan tuota korua, jonka kilinää ainakin uskon hänen kuunnelleen myös vatsassani”. Sain juuri pojan nukkumaan, enkä voinut nyt sitten vastustaa kiusausta kaivaa vanhoja raskauskuvia esiin. Ja mikäs se melkein joka kuvassa siinä pallomahan päällä keikkuukaan?

Vasemmalla olen kaverini vauvakutsuilla (huomaa takana kadehdittava kenkäkokoelma/säilytysratkaisu!), ja oiken puoleisessa on menossa omat kutsuni. Katsoin myös videon, kun tulen sisään kutsuilleni ja alan itkemään häkellyksissäni. No aloin taas. 😀

Siinä me sitten tutkittiin ja helisyteltiin tuota korunaulakkoon jo unohtunutta korua. Koru oli pojasta hauska, ja minulle se pieni helinä toi mieleen ne päivät jolloin minä ja koru löntysteltiin teekuppi kädessä päivät yliopiston käytäviä, ja iltaisin silitettiin minivaatteita.

Nämä Bola-korut jakavat hieman mielipiteitä, toisista ihan huuhaata ja toisista maailman ihanimpia, ja minä kuulun tuohon jälkimmäiseen. Vaikka, en kyllä vauvan synnyttyä enää käyttänyt korua koska koin sen hankalaksi vauvan kanssa, enkä muutenkaan huomannut tyypin reagoivan koruun oikein mitenkään. Silti raskaana ollessa se tuntui jotenkin sellaiselta kauniilta eleeltä vauvalle, meidän jutulta. Ainakin ajatuksena koru on maailman ihanin.

Koru toimi myös hyvänä keskustelunvirittäjänä, kuten eräs miespuolisen kaverini kysäistyä, että hei kiliseekö toi sun koru. Selitin, että joo tää on sellanen Bola-koru, ja vauva kuulee jo kohdussa sen helinän ja sitten se helinä rauhoittaa sitä kun se on syntynyt. Kaveri oli että ”jahas”, ja sitten ihan hiljaa. :D

Viimeinen odotuskuva. <3

 

Vanhojen juttujen fiilistelyä tiistaihinne toivotellen,

-R

<3