Yllätysjuhannus

Meidän perheen kalenterijuhlat ovat menneet tänä vuonna vähän mönkään ja ehdin jo pelätä, että meihin on iskenyt juhlapäiväkirous, jonka vuoksi ollaan sitten poikkeuksetta kuumeessa, vatsataudissa tai jotain muuta ikävää. Siksi en oikein uskaltanut ladata juhannukselle minkäänlaisia odotuksia, toisinaan kun hieman taikauskoinen olen. Jo torstaina kuitenkin tapahtui jonkinlaisia juhannustaikoja, vaikka en kukkia keräillytkään, kun päivä kääntyi muutaman tekstiviestin jälkeen suklaan, vanilijajätskin ja mansikoiden makuiseksi iltapäiväksi ystävän kotona. Perjantaina vierailimme ystäviemme mökillä ja saimme kuin saimmekin ”perinteikkään juhannuksen”: koivuvihtoja saunassa, märkiä jalanjälkiä laiturilla, lasiin kylmää proseccoa, ja piitkän juttuhetken ihmisten kanssa, joita oli jo ehtinyt tulla ikävä. Hämärän tullen juhannuskokkokin loimusi vastarannalla ja kotimatkalla pelloilla leijui sumua, luulen, että aurinko ei tainnut laskea kokonaan ollenkaan. Lauantaina syötimme koko perheen voimin sympaattisia possuja ja Eemeli-heppaa kotieläintila Kuppi ja Tassilla ja illalla  paistettiin pihalla muurinpohjalettuja. (Olen muuten kirjoittanut tuosta pieneläintilasta aiemmin täällä)

Ajelimme myös vanhalla kuplavolkkarilla maalaiskatuja pitkin ja vähän aikaa oloni oli kuin vanhassa Suomi-leffassa. Kaiken kaikkiaan, yllätyksekseni annan juhannukselle arvosanan erinomainen.

Ps. Olen ollut viime aikoina hieman laiska bloggaaja järkkärin kuljettamisen suhteen, mutta onneksi on instagram! Meidät löytää @lentoaskeleita -nimen takaa (yllätys;)