Heinäkuu on hyvä kuu

Olen avannut ”uusi kirjoitus”-kohdan monta kertaa kuluneella viikolla, mutta hetken näppäimistöä naputeltuani olen pyyhkinyt kaiken pois. Tässä heinäkuussa on vain jotain, joka laittaisi minut ulos lämpimiin hämärtyviin iltoihin, koska juuri nyt on niin tolkuttoman kaunista. Sitä vain on niin onnellinen tästä, että pihalle riittää vain kevyt kesämekko ja trampoliinissa voi hyppiä iltaselle asti, eikä puoli kymmenenkään ole välttämättä liian myöhäinen lettujenpaistamisaika. Ehkä näinä hetkinä elää eniten juuri tässä, kun haluaa vain leikkiä, ettei koskaan ole olemassa paukkupakkasia tai iltapäivisin saapuvaa yönpimeää, eikä halua ajatella ainuttakaan sitten kun on syksy niin-ajatusta. 

Iltaisin ollaan kuljettu paljain jaloin pellon reunaan syömään iltavitamiinit suoraan pensaista.

Kesävarpaat. <3

Asiasta toiseen, huomasin äsken, että ihan muutaman päivän päästä Lentoaskeleita täyttää kaksi vuotta. Muistan niin hyvin sen yön, kun ajatus omasta blogista hautui päässä ja sen, kuinka jännittävää oli kirjoittaa ensimmäinen postaus ikinä. Silloinkin oli tosi kuuma heinäkuu, pidettiin ikkunoita auki yölläkin ja poika oli vasta nelikuinen pötkylä. Enpä olisi uskonut, että homma ei jää viiteen postaukseen ja kyllästymiseen. Vanhojen kirjoitusten lukeminen on muuten hauskaa, vähän kuin lukisi siivottua päiväkirjaa! 😀

Melkein kaksivuotissynttärien kunniaksi olisi tosi hauskaa kuulla, kuinka kauan juuri sinä olet lukenut blogiani? Onko siellä ketään, joka olisi ollut matkassa alusta asti, oletko hypännyt puolivälistä matkaan vai osuit äsken vaan tänne sattumalta? 

Ps. Ai niin, ja nykyäänhän olen vähän niin kuin tyylibloggaaja myöskin. ;) Joko olet kurkannut #momfien, jonka riveissä olen mukana?