Oodi pienille turhamaisuuksille
Esitän nyt näin perjantai-iltapäivänä pienen pyynnön: hemmotelkaa itseänne. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä on oltava edes jonkinlaista turhamaisuutta, tai arki tuntuu värittömältä ja liian pyörteiseltä. Sen on oltava jotain, mikä ei noin niin kuin periaatteessa ole aivan välttämätöntä, mutta jotain sellaista, josta tulee kuitenkin hyvä mieli. Kaikille itsensä hemmottelu merkitsee eri asioita, minulle itselleni sen pienen kohouman arjesta tuo esimerkiksi lounashetki ystävän kanssa, lattea ja pullaa kahvilassa, uusi kynsilakka tai jalkakylpy. Kyllä sen huomaa, kun on hemmottelun tarpeessa.
Turhamaisuuden ykkössääntönä on, että siitä ei koskaan kuulu kantaa huonoa omatuntoa. Sen kuuluukin olla sellaista, mitä joku ei välttämättä tajua. Siinä pitää olla sellainen fiilis, että minä haluan nyt hemmotella itseäni jotenkin ja se on kivaa ja ansaittua (toinen sääntö), piste.
Essien hiukan luumuun taittava tumma Luxedo-sävy houkutteli minua jo pitkään
Paasaan tästä siksi nyt tällä tavoin, sillä jokin aika sitten jäin lukemaan erästä keskustelua, joka sai minut suorastaan surulliseksi. Kyseessä oli facebookin eräs äideille suunnattu ryhmä, jonka aloitus kuului suurin piirtein näin: ”Onko täällä muita, jotka tuhlaavat surutta rahaa lapsiinsa ja mieheensä unohtaen samalla itsensä täysin? Minä ainakin ostelen jatkuvasti uusia vaatteita lapsilleni, mutta itse kuljen ikivanhoissa jo kulahtaneissa vaatteissa :))”. Aloituksen alle muodostui suorastaan kilpailu siitä, kenen kengistä irtoaa jo pohja lasten pukeutuessa Pomp De Luxiin. Mitä? Itsensä unohtamisesta tuntui tulevan tuossa ketjussa hyvän äitiyden mittari (ihan kun näitä mittareita kaivattaisiin lisää). Mietin hetken tätä keskustelua ja huomasin, että kyseessähän on sama kirjoittamaton sääntö, joka säätelee äitiyden kilpailukenttää muutenkin: vähiten omaa aikaansa vaaliva, vain lapsilleen omistautuva ja näköjään myös eniten itsensä unohtava äiti voittakoon.
En voi mitenkään ymmärtää kenen etu on, että äiti on perheestä se henkilö, joka ei muka tarvitse kivoja vaatteita tai muuta ”turhamaista” piristystä, omia myös niihin lapsiin liittymättömiä kinnostuksen kohteita tai harrastuksia, aikuisten kesken vietettyjä iltoja tai ylipäätään vaikka unta. Miksi näin pitäisi olla, vähentääkö itsestään huolehtiminen jollain tapaa lasten hyvinvointia tai äidinrakkautta? Mielestäni perhe voi hyvin, kun sen jokainen jäsen voi hyvin.
Voi toki olla, että tuossa mainitsemassani keskustelussa vain vitsailtiin, tai sitten siihen osallisujat saavat yksinkertaisesti ne omat arjen hemmotteluhetkensä jostain muualta kuin pukeutumisesta, mutta ihan perätön se ei silti ollut. (Ja näin välihuomautuksena: en edes kuvittelekaan, että kaikkien tarvitsisi iloita jostain kynsilakoista, käytin nyt vain itseäni esimerkkinä)
Keskustelu kalahti myös omaan nilkkaani siinä mielessä, että minä olen viime aikoina laiminlyönyt itsestäni huolehtimisen. Pitkä ja vaikea raskauspahoinvointiaika vei minusta kokonaan mehut ja jonkin aikaa ihan jo hiusten harjaaminen ponnarille ja ripsarin levittäminen tuntuivat suurelta saavutukselta. Nyt kun oloni alkaa ajoittaisesta pahoinvoinnista ja väsymyksestä huolimatta olla jälleen energisempi, tuntuu kuin peilistä katsoisi silti joku väsynyt muukalainen. Joku, jonka hiuksista ei ole huolehdittu ja kasvot kaipaisivat kuorinta.Ryhdyin heti toimiin tämän huomattuani ja varasin ajan kampaajalle muutaman viikon päähän, hemmottelin itseäni ostamalla uutta kynsilakkaa ja muutaman lisäyksen meikkipussiini (mikä siinä onkaan, että kun ostaa silloin tällöin uusia meikkejä, niin jaksaa aina vähän aikaa meikkaillakin tavallista enemmän?), sekä päivitin vaatekaappiini muutaman välttämättömän ja vähän välttämättömämmän jutun. Pieniä juttuja joilla on ilmettä kummasti kirkastava vaikutus.
No nyt on kuulkaas niin nudemeikkiä niin nudemeikkiä täällä jonkin aikaa :D
Eli jos siis rakastat vaikka jonkin tietyn kahvilan täytettyjä leipiä tai vastaleivottuja korvapuusteja, niin mars kahville. Tai jos haaveilet uudesta syystakista, niin mitä jos lähtisit sovittelemaan niitä takkeja? Mietithän, kuinka voisit olla erityisen kiva ja vähän turhamainen itseäsi kohtaan ja lupaathan toteuttaa sen.
Kaltaiselleni teefanille jo ihan pelkästään uuden jännänkuuloisen teelaadun ostaminen jo entuudestaan pursuilevaan teehyllyyn on luksusta
Näihin tunnelmiin, hyvää viikonloppua. ;)