Oodi pienille turhamaisuuksille

Esitän nyt näin perjantai-iltapäivänä pienen pyynnön: hemmotelkaa itseänne. Minä olen aina ollut sitä mieltä, että elämässä on oltava edes jonkinlaista turhamaisuutta, tai arki tuntuu värittömältä ja liian pyörteiseltä. Sen on oltava jotain, mikä ei noin niin kuin periaatteessa ole aivan välttämätöntä, mutta jotain sellaista, josta tulee kuitenkin hyvä mieli. Kaikille itsensä hemmottelu merkitsee eri asioita, minulle itselleni sen pienen kohouman arjesta tuo esimerkiksi lounashetki ystävän kanssa, lattea ja pullaa kahvilassa, uusi kynsilakka tai jalkakylpy. Kyllä sen huomaa, kun on hemmottelun tarpeessa. 

Turhamaisuuden ykkössääntönä on, että siitä ei koskaan kuulu kantaa huonoa omatuntoa. Sen kuuluukin olla sellaista, mitä joku ei välttämättä tajua. Siinä pitää olla sellainen fiilis, että minä haluan nyt hemmotella itseäni jotenkin ja se on kivaa ja ansaittua (toinen sääntö), piste. 

img_7586.jpg

Essien hiukan luumuun taittava tumma Luxedo-sävy houkutteli minua jo pitkään

Paasaan tästä siksi nyt tällä tavoin, sillä jokin aika sitten jäin lukemaan erästä keskustelua, joka sai minut suorastaan surulliseksi. Kyseessä oli facebookin eräs äideille suunnattu ryhmä, jonka aloitus kuului suurin piirtein näin: ”Onko täällä muita, jotka tuhlaavat surutta rahaa lapsiinsa ja mieheensä unohtaen samalla itsensä täysin? Minä ainakin ostelen jatkuvasti uusia vaatteita lapsilleni, mutta itse kuljen ikivanhoissa jo kulahtaneissa vaatteissa :))”. Aloituksen alle muodostui suorastaan kilpailu siitä, kenen kengistä irtoaa jo pohja lasten pukeutuessa Pomp De Luxiin. Mitä? Itsensä unohtamisesta tuntui tulevan tuossa ketjussa hyvän äitiyden mittari (ihan kun näitä mittareita kaivattaisiin lisää). Mietin hetken tätä keskustelua ja huomasin, että kyseessähän on sama kirjoittamaton sääntö, joka säätelee äitiyden kilpailukenttää muutenkin: vähiten omaa aikaansa vaaliva, vain lapsilleen omistautuva ja näköjään myös eniten itsensä unohtava äiti voittakoon. 

En voi mitenkään ymmärtää kenen etu on, että äiti on perheestä se henkilö, joka ei muka tarvitse kivoja vaatteita tai muuta ”turhamaista” piristystä, omia myös niihin lapsiin liittymättömiä kinnostuksen kohteita tai harrastuksia, aikuisten kesken vietettyjä iltoja tai ylipäätään vaikka unta. Miksi näin pitäisi olla, vähentääkö itsestään huolehtiminen jollain tapaa lasten hyvinvointia tai äidinrakkautta? Mielestäni perhe voi hyvin, kun sen jokainen jäsen voi hyvin. 

Voi toki olla, että tuossa mainitsemassani keskustelussa vain vitsailtiin, tai sitten siihen osallisujat saavat yksinkertaisesti ne omat arjen hemmotteluhetkensä jostain muualta kuin pukeutumisesta, mutta ihan perätön se ei silti ollut. (Ja näin välihuomautuksena: en edes kuvittelekaan, että kaikkien tarvitsisi iloita jostain kynsilakoista, käytin nyt vain itseäni esimerkkinä) 

Keskustelu kalahti myös omaan nilkkaani siinä mielessä, että minä olen viime aikoina laiminlyönyt itsestäni huolehtimisen. Pitkä ja vaikea raskauspahoinvointiaika vei minusta kokonaan mehut ja jonkin aikaa ihan jo hiusten harjaaminen ponnarille ja ripsarin levittäminen tuntuivat suurelta saavutukselta. Nyt kun oloni alkaa ajoittaisesta pahoinvoinnista ja väsymyksestä huolimatta olla jälleen energisempi, tuntuu kuin peilistä katsoisi silti joku väsynyt muukalainen. Joku, jonka hiuksista ei ole huolehdittu ja kasvot kaipaisivat kuorinta.Ryhdyin heti toimiin tämän huomattuani ja varasin ajan kampaajalle muutaman viikon päähän, hemmottelin itseäni ostamalla uutta kynsilakkaa ja muutaman lisäyksen meikkipussiini (mikä siinä onkaan, että kun ostaa silloin tällöin uusia meikkejä, niin jaksaa aina vähän aikaa meikkaillakin tavallista enemmän?), sekä päivitin vaatekaappiini muutaman välttämättömän ja vähän välttämättömämmän jutun. Pieniä juttuja joilla on ilmettä kummasti kirkastava vaikutus. 

img_7588.jpg

No nyt on kuulkaas niin nudemeikkiä niin nudemeikkiä täällä jonkin aikaa 😀

Eli jos siis rakastat vaikka jonkin tietyn kahvilan täytettyjä leipiä tai vastaleivottuja korvapuusteja, niin mars kahville. Tai jos haaveilet uudesta syystakista, niin mitä jos lähtisit sovittelemaan niitä takkeja? Mietithän, kuinka voisit olla erityisen kiva ja vähän turhamainen itseäsi kohtaan ja lupaathan toteuttaa sen. 

img_7589.jpg

Kaltaiselleni teefanille jo ihan pelkästään uuden jännänkuuloisen teelaadun ostaminen jo entuudestaan pursuilevaan teehyllyyn on luksusta

Näihin tunnelmiin, hyvää viikonloppua. 😉

 

Kommentit (21)
  1. Mä bongasin joskus tällasen jutun, 9 keinoa kasvattaa lapsista onnellisia. Tietenkään näistä listauksista ei kannata määräänsä enempää perustaa, mutta tässä on heti alkuun mun mielestä ainakin yks tosi oleellinen (okei on tossa useempikin järkevä kohta, jotka tosin sopii ihan ihmisille yleensä eikä vaan lapsille):

    ”1. Pidä huolta itsestäsi.

    Vanhemman mielentila vaikuttaa vahvasti siihen, millainen mielentila lapsella on. Pidä siis huolta omasta jaksamisestasi. Ota omaa aikaa ja tee asioita, joista pidät: tapaa ystäviä, harrasta liikuntaa, josta pidät, lue kirjoja, hanki mieluinen harrastus. Samalla annat lapselle mallin, miten omasta hyvinvoinnista huolehditaan.”

    Nimenomaan toi mun kursivoima loppu. Millasen onnellisen ihmisen ja elämän esimerkin antaa äiti(/isä), jonka päätehtävä on maksimoida oma kurjuutensa jonkun toisen kustannuksella? Mieluummin mä haluan näyttää, että näin minä olen onnellinen, näin sinäkin saat olla onnellinen.

    1. Todella viisaasti sanottu. Juuri näin mäkin haluan tehdä ja aion pitää tämän mielessäni. Miten voimme edes olettaa, että lapsemme osaavat huolehtia omasta hyvinvoinnistaan aikuisina, jos heiltä puuttuisi malli siihen? 

      1. Niinpä. Enkä mä myöskään halua lapseni ajattelevan musta, että mä oon niin arvoton etten mä tarvitse/saa/halua mitään omaa ja extramukavaa.

        1. Olet asian ytimessä!

  2. Tiiätkö mitä mulla tuli heti tästä kirjotuksesta mieleen? Ala-asteen musakirjassa oli aivan loistava biisi, jota me hoilattiin tokaluokkalaisina. Muistin ulkoa ainakin kertsin, mut laitan nyt tähän röyhkeesti copypastella koko biisin sanat, koska mulla ei oo siihen mitään lisättävää. Me ollaan paitsi äitejä, myös naisia, jotka tarvii niitä omia juttujaan! 

    SAAKO ÄITI ROKATA
    (säv.ja san. Irmeli W-S 3/93)

    Äiti saa olla suuri
    äiti saa olla pieni 
    äiti saa tuoksua mullalta
    tosin kyllä mielummin pullalta 

    Äiti saa kyllä kokata 
    mutta saakohan äiti rokata? 

    Äiti voi olla kenkku
    äiti voi olla reilu
    äiti voi jaella toruja
    tosin kyllä mielummin loruja 

    Äidin keitto voi kiehua
    mutta saakohan äiti – riehua?!? 

    Ei vain äiti vaan myös nainen
    ja kaikki olennainen
    kuuluu myöskin äidin elämään
    Sekä vaippapyykki että rokki
    ei kai oo se shokki 
    jos molemmat mahtuu äidin elämään 


    Äiti voi tiskiin hukkua
    mutta saaks äiti pitkään nukkua 
    äiti voi jaella namuja
    mutta saaks äidill olla omii kamuja 

    Äidin pitää nousta parkuun 
    mutta saaks äiti juosta karkuun 

    Äidin pitää näyttää fiiniltä
    mutta saaks äiti tuoksuu viiniltä
    äidillä saa olla permanentti
    mutta voiks äiti olla presidentti 

    Äiti saa soutaa ja huovata
    mutta saaks äiti bändikamoja – roudata? 

    Ei vain äiti vaan myös nainen
    ja kaikki olennainen
    kuuluu myöskin äidin elämään
    Sekä vaippapyykki että rokki
    ei kai oo se shokki 
    jos molemmat mahtuu äidin elämään

    1. Hahaa kiitos tästä aivan älyttömästi, ihan LOISTAVA! 😀 Niin täyttä asiaa! Toit samalla flashbackin omille ala-asteen musiikkitunneille, sillä minä tunnistan tämän laulun jostain vuosien takaa. Oikein rokkaavaa viikonloppua sinne! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *