Pötköttelijän havaintoja

– Ei ihme, että porukka katsoo nykyään tv-ohjelmansa lähinnä netistä Netflixin kautta tai sitten maksullisilta kanavilta. Sain teiltä tosi hyviä sarjavinkkejä, mutta selasin peruskanavia ja huomasin, että unohditte mainita Varastojen metsästäjät (eilen olisi ollut oikea onnenpäivä, jos olisin vaan huomannut ajoissa: viisi jaksoa putkeen!), Pappien tekopyhät tyttäret– nimisen amerikkalaisrealityn, OC:n täydelliset naiset (Katsoin tätä hetken, mutta sitten tuumin, että ei ole oikein nauraa kun toiset nolaavat itsensä päihteiden alaisena televisiossa. Tai ovathan he joissain aineissa? Näin siis kohdan, jossa eräs näistä täydellisyyksistä laittoi kielensä jäähuoneen seinään, minkä irrotusoperaation jälkeen hänen kielessään oli paleltuma ja hän soitti asiasta hätätilanteena jollekin miehelle, jonka vaimo puolestaan päätteli, että jos kielestä tippuu pala niin kasvaahan se takaisin. Onhan kieli elin, hän totesi.), Sinkkulaiva, Sinkkulaiva USA, Rikkaiden panttilainaamo, Rikkaiden panttilainaamon autospesialistit ja Tanssin superäidit. 

– Scrabble on peleistä mitä koukuttavin! (Harmi, ettei ”mällö” ollut kuulemma mukamas mikään sana, vähänkö mällöä ettei mieheni vaan ollut kuullut tuosta! Tai sitten: mällö/ mun mielestä ällöä, esim. mällöä ruokaa)

– Jos luvassa on pötköttelypäivä ja tietokone on vähän siinä hollilla, niin ei kannata pitää pankkikorttia- tai tunnuksia siinä lähistöllä. Tai sitten kannattaa asentaa jotkin verkkoputiikkeihin pääsyn estävät asetukset. Näin vinkkinä.

– Ihmismieli on jännä. Kiireen ja to do- listojen keskellä sitä usein haaveilee siitä, että voi kunpa voisi vain heittäytyä sohvalle ja olla tekemättä mitään. Kuitenkin kun on muutaman päivän suurimmaksi osaksi ollut siellä sohvan tai sängyn pohjalla, niin kokkauspuikkoihin kalakeiton maustamisvaiheessa siirtyminenkin tuntuu kivalta vaihtelulta ja sitä löytää itsensä järjestelemästä papereita, jotka ovat odottaneet vuoden läpikäymistä. Tai syömästä lohdutuskarkkeja, nimim. en uskalla käydä vaa`alla.

– Se ihmismieli voi olla jopa niin jännä, että yläasteen käsityötunneistakin traumatisoitunut oppilas saattaa löytää itsensä kakskytkuusvuotiaana googlaamasta korinvirkkausohjeita. Tai siis ensin virkkausohjeita ylipäätään, että miten ne mitkäkin silmukat oikein menee, onneksi on YouTube. (Käsityönumeroni on muuten huonoin koulunumeroni koskaan todistuksessa: kutonen. Vaikka kaikki sanoivat ettei kässästä voi saada huonoa. Jopa opettaja purskahti nauruun nähdessään villasukkani).  

Tiedättekö mitä? Nostan hattuni superkorkealle niille kanssasisarille, jotka ovat joutuneet viettämään oikeasti pitkiä aikoja vuodelevossa raskausaikana. Eihän nämä muutamat viikot ole nimittäin oikeasti mitään siihen verrattuna, että jotkut joutuvat elämään kuukausia sängynpohjalla pelko kurkussa. Eikä minua ole edes määrätty mitenkään täysin vuodelepoon, vaan ottamaan mahdollisimman kevyesti. Pelaamme nyt vaan varman päälle, että pääsemme ainakin sille 34 viikolle, niitä supistuksia kun tulee sen verran herkästi, että parempi se on nyt vaan pötkötellä. Ja kuka tietää, jos tässä vaikka päästäänkin täysille viikoille ja menisi vielä ylikin, eipä näistä vauvojen saapumissuunnitelmista koskaan voi mitään varmaa sanoa.