Ei niin nappisuoritus
Näin viimeisillään raskaana ollessa aiheuttaa juhlakutsu pienen paniikin. Sen lisäksi, että arvottiin lähtöpäivään asti uskallammeko lähteä parin tunnin ajomatkan päähän sukujuhlatilaisuuteen, tuntui minusta ajatuskin tämänhetkisen vaatekaappini soveltamisesta tilaisuuteen aivan absurdilta.
No, onneksi hankin joskus marras-joulukuussa Mom2Momin pitsisomisteisen tunikan, se sai luvan toimia juhla-asuna. Hiukset vaan taakse sykerölle ja korviin kauniit korut, niin eiköhän se siitä…
Paitsi että totuus kokonaisuudesta:
Ai ai ihan silmiin sattuu! Alaosavaihtoehtona oli enää ainoastaan nuo kuvan hieman lötköttävät äitiyslegginssit, eikä puhettakaan, että minä kuuluisin niihin odottajiin, jotka sipsuttavat vaivattomasti korkokengillä. Niinpä mentiin matalakantaisilla nilkkureilla. Tiesin kyllä, että alaosa ei mennyt ihan nappiin, mutta totuus valkeni kokonaisuudessaan vasta kun näin nämä kuvat. Olisin ehkä sittenkin voinut joustaa ”en varmasti hanki enää yhtään raskausvaatetta”- periaatteestani. Juhlaeleganssini kruunasi vielä supistukset, jotka pakottivat minut puolimakaavaan asentoon tuolille, jalat nostettuna toki toiselle tuolille… Yhtälöön lisättiin myös aivan väsymysylikierroksilla käyvä pikkupoika, ja meidän perheemme poistuikin paikalta ensimmäisenä.
Aina ei mene ihan nappiin.