Ei niin nappisuoritus

Näin viimeisillään raskaana ollessa aiheuttaa juhlakutsu pienen paniikin. Sen lisäksi, että arvottiin lähtöpäivään asti uskallammeko lähteä parin tunnin ajomatkan päähän sukujuhlatilaisuuteen, tuntui minusta ajatuskin tämänhetkisen vaatekaappini soveltamisesta tilaisuuteen aivan absurdilta. 

No, onneksi hankin joskus marras-joulukuussa Mom2Momin pitsisomisteisen tunikan, se sai luvan toimia juhla-asuna. Hiukset vaan taakse sykerölle ja korviin kauniit korut, niin eiköhän se siitä…

img_8550.jpg

Paitsi että totuus kokonaisuudesta: 

img_8552.jpg

Ai ai ihan silmiin sattuu! Alaosavaihtoehtona oli enää ainoastaan nuo kuvan hieman lötköttävät äitiyslegginssit, eikä puhettakaan, että minä kuuluisin niihin odottajiin, jotka sipsuttavat vaivattomasti korkokengillä. Niinpä mentiin matalakantaisilla nilkkureilla. Tiesin kyllä, että alaosa ei mennyt ihan nappiin, mutta totuus valkeni kokonaisuudessaan vasta kun näin nämä kuvat. Olisin ehkä sittenkin voinut joustaa ”en varmasti hanki enää yhtään raskausvaatetta”- periaatteestani. Juhlaeleganssini kruunasi vielä supistukset, jotka pakottivat minut puolimakaavaan asentoon tuolille, jalat nostettuna toki toiselle tuolille… Yhtälöön lisättiin myös aivan väsymysylikierroksilla käyvä pikkupoika, ja meidän perheemme poistuikin paikalta ensimmäisenä. 

Aina ei mene ihan nappiin.

Kommentit (8)
  1. Voi höpsö! Oikein kaunis asu on ollut! Toi tunika on niin kaunis, ettei alaosaan ees kiinnitä huomiota. 🙂 

    1. Hihii, sen varaan minä vähän yritin laskeakin, kunnes näin nämä asukuvat, joista olin vielä ottohetkellä ihan innoissani (todistusaineistoa nimittäin: minä tällä hetkellä muussakin kuin kotiverkkareissa;). 😀 Kiitos piristyksestä! <3

  2. Tuo on kuule huikean hieno suoritus tuossa vaiheessa! Hiuksetkin nätisti ja kaikki! 

    1. Kiitos Hertta näteistä sanoista! <3 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *