Vauva-ajan muistot talteen

Reilut kolme vuotta sitten ystäväni vinkkasi minulle suloisesta vauvakirjasta, joka pikaisen vertailuni jälkeen päihitti kaikki kilpailijansa. Sen kansien välissä on nyt muistona fiiliksiä odotusajalta, tarinoita matkastamme synnytyssairaalaan, kirje tulevalle vauvalle, ensimmäiset kotona vietetyt päivät, sairaalarannekkeet, valokuvia, taskujen väliin sujautettuja kortteja, kasvukertomuksia, vaikka mitä. 

WSOY:n Kulta pieni – vauvan oma kirja on mielestäni vauvakirjojen parhaimmistoa monestakin syystä: se on perusteellinen, selkeästi jaoteltu, sivut ovat todella kauniisti kuvitettuja, välissä on napakoita taskuja joiden väliin voi laittaa kaikenlaista ja onhan tuo kokonaisuudessaan aivan älyttömän suloinen. Hankin juuri tämän kirjan lahjaksi esikoistaan odottavalle ystävälleni ja nyt yritän metsästää jostain vielä meidänkin tulevalle bebelle omaa. 

Juuri tänään meillä onkin syytä kirjan selailuun, sillä siitä on nyt tasan kolme vuotta kun ihmettelimme pienen poikavauvan ensihetkiä ja meistä tuli perhe. Selasin tuota kirjaa ja tajusin (muka uudestaan, kyllähän minä sen nyt tiedän, mutta yllättävää se on silti aina joka kerta) kuinka nopeasti vauvavuosi menikään ja miten nopeasti sitä unohtaakaan erilaisten ”merkkipaalujen” ajankohdat. Mielestäni vauvakirjat ovat jotenkin ihana perinne digikulttuurimme keskellä. On jotain konkreettista, mitä selata ja käännellä, huomata käsialan pienet muutokset: milloin on keskitytty, kiirehditty tai oltu väsyneitä tai erityisen iloisia. Minua hymyilyttää ajatus, kuinka ehkä poikammekin haluaa selata joskus aikuisena omaa kirjaansa, kuten mekin tovi sitten selasimme anoppini säilyttämää kirjaa mieheni vauva-ajalta.

Löytyykö teiltä omia vauvakirjasuosikkeja?