Nykyajan (ihanat) sushiäidit

Ihanaa äitienpäivän iltaa kaikki upeat äidit (tietysti erityisesti omani)!<3 En voi uskoa, että sain juhlia tätä päivää jo viidettä kertaa itse äitinä. Viime viikko tuntui vähän rankalta (poskihampaat x3) ja perjantai-illalla aloin olla jo tahtomattanikin aika kireällä tuulella. Tämä äiten hemmottelupäivä ei olisi voinut tulla parempaan väliin! Niin kertakaikkisen hemmoteltu ja rakastettu olo. 

Ihan muina sushivanhempina kävimme tänään myös lounastamassa. Lasten kanssa! (Emme tosin sushia tällä kertaa) Tein virheen avatessani Facebook-feedissäni pyörineen Iltalehden jutun kommenttiosion. Olette varmaan jo nähneet somessa kyseisen uutisen. Tiivistetysti: juttu kertoo äidin ja lapsen lounasreissusta sushibuffettiin, minkä tarjoilija keskeytti ilmoittamalla, ettei lapsi saa ruokailla itse tai harjoitella puikoilla syömistä. Kommenttiosiossa käytiin jälleen kiivasta ”keskustelua” siitä, kuuluuko lapsia ylipäätään viedä ravintoloihin muiden ruokarauhaa pilaamaan. Esimerkiksi eräs neljän lapsen äidiksi itsensä ilmoittanut nainen ihmetteli, eikö niitä lapsia voisi hoitaa kotona. Ravintolaan ehtisi kuulemma myöhemminkin? 

Juuri hetki sitten kirjoitin siitä, kuinka erilainen amerikkalainen lastenkulttuuri onkaan suomalaiseen verrattuna. Jutun jälkeen mietin, olinkohan liian jyrkkä, että ei Suomessa nyt ihan niin niin kielteisesti lapsiin suhtauduta, kuin ehkä annoin tekstissäni ymmärtää. Kuitenkin Iltalehden kommenttipalstalla moni ihan omalla nimellään oli sitä mieltä, että lasten kanssa ei ole soveliasta lähteä ravintolaan muita häiritsemään. Puhumattakaan siitä, että lapsen annettaisiin opetella syömään itse. Ne nykyajan äidit kun kuvittelevat, että heillä on oikeus tehdä kersojensa kanssa mitä vaan. No täällä yksi nykyajan äiti. Äiti, joka todellakin käy ulkona syömässä lastensa kanssa eikä muutenkaan jää kotiin ihmettelemään. Miksi minulla ei olisi siihen oikeutta? 

Hämmästelen kovasti, miksi äkkiä on ilmestynyt ”näitä nykyajan sushiäitejä” vastustava porukka.  En voi olla miettimättä, ovatko he samaa porukkaa, joiden mielestä naisten ja erityisesti tuoreiden äitien olisi parasta pysytellä kotona ja joita mm. imetys ällöttää kamalasti. Piilotetaanko yhteiskunnasta näkyviltä häiritsemästä kaikki muut, kuin täysi-ikäiset ihmiset (mielellään vielä terveet)? Häivytetään heidät lounaspöydistä ja katukuvasta koteihinsa tai hoitopaikkoihin? Onneksi ystäväpiirini muodostuu juuri näistä sushiäideistä, jotka matkustavat, käyvät ravintoloissa, museoissa ja erilaisissa tapahtumissa lastensa kanssa. Ja Iltalehden Johnille tiedoksi: he eivät muuten vähääkään syyllisty siitä, että joku argumentoi mersu profiilikuvanaan ”Kotona pitää opetella, ei ravintolassa! Tajutkaa äidit tämä!”. He ovat upeita ja fiksuja, opettavat lapsensa sanomaan kiitos eivätkä jaksaisi kohauttaa edes olkiaan tuollaisille kommenteille.

Tiedättekö, kun joskus totaalisen epäonnistuneen asiakaspalvelutilanteen jälkeen päässä alkaa pyöriä sellainen ”ei ei ei näin” (ainakin jokaisella entisellä asiakaspalvelijalla!) ja sen jälkeen kuin pikakelauksella versio siitä, kuinka tilanteen olisi voinut hoitaa niin eri tavoin ja jättää täysin eri fiiliksen asiakkaille? Kyseisen jutun luettuani mieleeni tuli välittömästi noin kuukauden takainen reissumme aasialaiseen ravintolaan Charlotessa. Porukkaamme kuului neljä aikuista, kaksi neljävuotiasta ja yksivuotias. Heti ensimmäisenä tarjoilija kysyi, haluaisiko lapset opetella syömään puikoilla. Hän toi pojille harjoituspuikot ja kädestä pitäien näytti, kuinka puikoilla syödään. Lasten ilmeet olivat suorastaan liikuttavan keskittyneet, kun he harjoittelivat oikeaa otetta ja yrittivät napata katkarapuja puikkoihinsa. Kun meinasin noukkia lattialle tipahtaneet ruuanpalat, tarjoilija kiirehti sanomaan, että hei anna olla, he kyllä siivoavat kun lähdetään, lisäsi vielä lempeästi hymyillen you got your hands full (silti toki lähtiessä nappasin tippuneet ruuat pois). Ruoka kokattiin suoraan edessämme ja kokki loihti lapsille ylimääräisen tulishown. (Siihen lasten huomioimiseen ei nyt edes mitään tulishowta tarvita, vaan sen voi tehdä niin monin pienin eri tavoin). Henkilökunta kävi välillä juttelemassa lapsille ja kysyi heiltä itseltään esimerkiksi, tahtoisivatko he lisää juotavaa. Niin kuin muiltakin asiakkailta. Lopputulos: menemme varmana uudelleen kyseiseen ravintolaan ja suosittelemme sitä ystävillemmekin. Kuten tämänpäiväiseenkin paikkaan.

Missä sitten lapset oppisivat sosiaalista kanssakäymistä, tapakulttuuria ja käyttäytymään ravintolassa, elleivät vanhempien mukana kulkiessaan?

(Kuvien taustalta muuten huomaa, että me emme olleet ihan ainoa ravintolaan uskaltautunut lapsiperhe ;)

Lentoaskeleita Facebook / Instagram / lentoaskeleita@gmail.com