Bloggaajan pohdintoja
Aikani blogiani tuijoteltuani tulin siihen tulokseen, että täällä tarvitaan nyt jonkinlainen kevätsiivous. Yläkulmassa keikkuvassa bannerissa oli nopeasti väsätty sekametelisoppa erilaisia (kesä)kuvia kollaasin muodossa, jotka eivät oikein istu enää.
Niinpä nappasin tänään kameran pulkkailureissulle mukaan, ja mies näpsäisi vauvasta, koirasta ja minusta kaverikuvan. Toimikoon se nyt uutena bannerina jonkin aikaa, mutta silläkin on nyt sellainen väliaikaispesti yllä kunnes keksin minkälainen banneri tänne sopii.
Pelkäänpä vain, että tässä asiassa saattaa hieman kestää, sillä mieheni ei ole mikään kärsivällisistä kärsivällisin valokuvaaja, ja minä puolestani pidän valokuvissa aika usein silmiä kiinni tai otan muuten dorkia ilmeitä. Näiden summana suurin osa muistikortin otoksista on usein tätä luokkaa:
Hahaha, ihan oikeesti olen vähän huolissani itsestäni! 😀 Nauroimme varmaan puoli tuntia tälle kuvalle miehen kanssa.
Eli to be continued…
En ole muuten tainnutkaan sanoa, kuinka kivaa minusta on että tänne toisinaan eksyy joku. Jokainen sydänklikkaus ja kommentti saavat minut niiiin hyvälle tuulelle, ja olen todella ihmeissäni ja otettu siitä että oikeesti neljäkymmentä lilyläistä ovat klikanneet itsensä lukijakseni VAIKKA olen aika no, suoraansanoen paska bloggaaja. Ja tämä siksi, että saatan viettää hiljaiseloa joskus viikonkin, ja välillä taas kirjoittelen harva se päivä. Varmasti tosi tosi turhauttavaa lukijalle. Anteeksi.
Aloitin heinäkuussa blogin vähän sillä asenteella, että kirjoittelenpas tässä nyt äitiyslomani ratoksi, ja että näitä on kivaa lukea sitten jälkeenpäin. Nyt olen kuitenkin niin koukussa kirjoittamiseen ja muiden blogien stalkkaamiseen, että haluan ehdottomasti jatkaa (vaikka olenkin ärsyttävän satunnainen kirjoittelija) vaikka mammaloma ohi onkin.
Tällä palstalla ei ole oikeastaan mitään selkeää linjaa, kuten täällä piipahtajat varmaan olette huomanneetkin. Ihan vaan palasia kaikesta mitä elämääni tällä hetkellä mahtuu opiskelusta, äitiydestä, hääsuunnitelmista tai sitten siitä karkkilakosta, eli sellainen ”mitä mieleen juolahtaa -blogi. Ja siis aika mammablogihan tää on.
Kiitos hirveästi kaikki kivat tyypit jotka olette tänne eksyneet tai vaihtaneet ajatuksianne! On ollut tosi huippua myös ”tutustua” muihin bloggaajiin täällä.
Kukkia tai vaikkapa karakkaa, antakaa tulla??