Bloggaajan pohdintoja

Aikani blogiani tuijoteltuani tulin siihen tulokseen, että täällä tarvitaan nyt jonkinlainen kevätsiivous. Yläkulmassa keikkuvassa bannerissa oli nopeasti väsätty sekametelisoppa erilaisia (kesä)kuvia kollaasin muodossa, jotka eivät oikein istu enää.

helmikuu13_062.jpg

Niinpä nappasin tänään kameran pulkkailureissulle mukaan, ja mies näpsäisi vauvasta, koirasta ja minusta kaverikuvan. Toimikoon se nyt uutena bannerina jonkin aikaa, mutta silläkin on nyt sellainen väliaikaispesti yllä kunnes keksin minkälainen banneri tänne sopii.

Pelkäänpä vain, että tässä asiassa saattaa hieman kestää, sillä mieheni ei ole mikään kärsivällisistä kärsivällisin valokuvaaja, ja minä puolestani pidän valokuvissa aika usein silmiä kiinni tai otan muuten dorkia ilmeitä. Näiden summana suurin osa muistikortin otoksista on usein tätä luokkaa:

helmikuu13_045.jpg

Hahaha, ihan oikeesti olen vähän huolissani itsestäni! 😀 Nauroimme varmaan puoli tuntia tälle kuvalle miehen kanssa.

Eli to be continued…

En ole muuten tainnutkaan sanoa, kuinka kivaa minusta on että tänne toisinaan eksyy joku. Jokainen sydänklikkaus ja kommentti saavat minut niiiin hyvälle tuulelle, ja olen todella ihmeissäni ja otettu siitä että oikeesti neljäkymmentä lilyläistä ovat klikanneet itsensä lukijakseni VAIKKA olen aika no, suoraansanoen paska bloggaaja. Ja tämä siksi, että saatan viettää hiljaiseloa joskus viikonkin, ja välillä taas kirjoittelen harva se päivä. Varmasti tosi tosi turhauttavaa lukijalle. Anteeksi.

Aloitin heinäkuussa blogin vähän sillä asenteella, että kirjoittelenpas tässä nyt äitiyslomani ratoksi, ja että näitä on kivaa lukea sitten jälkeenpäin. Nyt olen kuitenkin niin koukussa kirjoittamiseen ja muiden blogien stalkkaamiseen, että haluan ehdottomasti jatkaa (vaikka olenkin ärsyttävän satunnainen kirjoittelija) vaikka mammaloma ohi onkin. 

Tällä palstalla ei ole oikeastaan mitään selkeää linjaa, kuten täällä piipahtajat varmaan olette huomanneetkin. Ihan vaan palasia kaikesta mitä elämääni tällä hetkellä mahtuu opiskelusta, äitiydestä, hääsuunnitelmista tai sitten siitä karkkilakosta, eli sellainen ”mitä mieleen juolahtaa -blogi. Ja siis aika mammablogihan tää on.

Kiitos hirveästi kaikki kivat tyypit jotka olette tänne eksyneet tai vaihtaneet ajatuksianne! On ollut tosi huippua myös ”tutustua” muihin bloggaajiin täällä.

Kukkia tai vaikkapa karakkaa, antakaa tulla??

 

 

Kommentit (3)
  1. phocahispida ää eikä, arvaapa hei pyörittelin viime hetkeen juuri tuollaista ehdottamasi ”pelkistetymmän” versiota ja tuon lopullisen välillä! 😀 Taisin pyöritellä kuvaa niin kauan ja innostua noista muokkailuista että kadotin jo vähän oman perspektiivini (ja lähti hiukan lapasesta, toi muokkailu on niin hauskaa! 😀 ). Kiitti siis vinkistä, taidan ottaa kuvan uuteen syyniin vielä kunhan kerkeän tuolla ehdottamallasi tavalla! Juuri tuollaista jonkun toisen näkökulmaa kaipailinkin. 🙂

    Ps. Ja sen kyllä huomaa että käytät aikaa siihen pyörittelyyn bannerin kanssa, sulla on meinaan aina ihan tosi tyylikäs banneri/muu ulkoasu blogissa!

    Ella F. Kiitos ihan hirmuisesti! 🙂 Olen kyllä hiukan sitä mieltä että pöh, sinulla muka ei positiivinen tyyli -ainahan olet täällä niin ihanasti tsemppailemassa ja kannustamassa toisia, mukaan lukien allekirjoittanutta. 🙂 

    Toiseksi, juuri niin! Ehdottomasti tällaisen blogikirjoittelun parhaimpia puolia. Blogeista voi löytää uusia ja erilaisia näkövinkkeleitä avartamaan omaa kuvaa asioihin, tai löytää ”vertaistukea” samankaltaisessa elämäntilanteessa olevista tai ihan vaan muuten jakaa ajatuksia.

    Voi kiitos Papyli, tulinpas iloiseksi kommentistasi! Muahahaa, just sanoin miehelle kun katseltiin noita eilisiä kuvi,a että siis nämähän voisi suoraan lähettää jonnekin paparazzille, esim ton viimeisen gorillailmekuvan! 😀 Kiva tietää etten ole ainoa joka pöllöilee kuvissa, kun täällä blogimaailmassa näkee aina vaan niin onnistuneita kuvia kaikista! 😀

     

  2. Ihana kuva 🙂

    Sun juttuja on mukava lueskella, niissä on aina jotenkin (ehkä omalle kirjoitustyylille vieras?) positiivinen sävy. 

    Tämän kybermaailman parhaita puolia on juurikin ”tutustua” ja keskustella sellaisten ihmisten kanssa, joihin ei muuten ikinä ehkä tulisi tutustuttua.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *