Aamuista ja niiden vaikeudesta

Mieheni on jo oppinut, että minun kanssani ei kannata yrittääkään keskustella varhain aamulla. Jos joudun heräämään aikaisin, kampean itseni väkisin istumaan ja kroppani yrittää siltikin vielä jatkaa nukkumista. Painan torkkua luvattoman monta kertaa, huumorintajuni ja kaikki sosiaaliset ominaisuuteni ovat kadoksissa ennen puolta yhdeksää. 

img_4376.jpg

Olen kokeillut kaikenlaisia kikkoja helpottaakseni aamuja: ladannut kahvinkeittimen iltaisin ja katsonut vaatteet valmiiksi. Olen kuitenkin hirveän huono uusien rutiinien omaksumisessa, ja nämä pienet aamun auttajat unohtuvat illalla helposti. Poikakin on tullut äitiinsä, sillä hänkin haluaisi aamuisin vain köllötellä, höpötellä yhdessä, katsoa piirettyjä tai lukea kirjaa. Onneksi tämänhetkinen aikataulumme ei sisällä kovin aikaisia herätyksiä, mutta nämä yhdeksäksi päiväkotiinkin tähtäävät aamut tuntuvat vain niin kankeilta. Kun ulkona on pimeää ja kylmää, kuulostavat pojalle esittämäni perustelut siitä, miksi meidän pitäisi nyt nousta omaanikin korvaan heikoilta. 

Muutamia päivän hieman nopeammin starttaavia asioita olen jo löytänyt, jotka antavat edes hieman energiaa siihen ensimmäiseen herelläolotuntiin:

  • Musiikki. Radion tai Spotifyn napsahdettua päälle on hieman helpompaa johdatella ajatuksia pois lämpimistä kutsuvista peittokasoista.
  • Vesi. Yritän juoda aamuisin paljon vettä, ja huuhtelen kasvot viileällä vedellä. Kahvia juon usein vasta yliopistolle päästyäni.
  • Siisti keittiö. Olen huomattavasti halukkaampi ryhtymään aamulla aamupalantekotoimiin, jos olen illalla jaksanut siivota keittiön astioista ja leivänmuruista.
  • Herkulliset aamupala-ainekset. Jos tiedän, että kaapista löytyy vaikkapa tuorepuristettua appelssiinimehua, hyviä hedelmiä, herkkujogurttia tai lempparijuustoa leivän päälle, sängystä nouseminen houkuttelee huomattavasti enemmä kuin vaikkapa vähän kuivahtanut reissari ja Oltermanni -tarjonta. 

Tiedän, että ongelmani on liian myöhään valvominen iltaisin, ja että on hölmöä hankkia kamala kiire torkkua painelemalla. Aamut ja minä ei vain tunnuta tulevan juttuun keskenämme. Nyt alan olla kuitenkin itsekin kypsä ”inhoan aamuja”-asenteeseni, ja kun vielä tiedossa on muutamia tosi aikaisiakin herätyksiä, tarvitsisin apuanne.

Siksi kysynkin teiltä, olisiko teillä paljastaa jonkinlaisia salaisuuksia lempeämpiä aamuja ajatellen? Millaisia teidän aamunne ovat? Olen superkiitollinen jokaisesta vinkistä!

 

Kommentit (43)
  1. Ite juuri blogissani haikailin päättyvien rauhallisten opiskelija-aamujen perään. Kohta alkaa työ ja pitää valmistautua jo henkisesti ihan toisenlaiseen meininkiin :/

    Muutamissa työjaksoissa, mistä on kokemusta jo lapsenkin kanssa mun taktiikka oli myös – illalla kaikki mahdollinen valmiiksi. Aamulla ei kertaakaan torkkua vaan täytyy vaan sulkea mieli ja toimia täysin mekaanisesti, jotta ei jää sängyn pohjalle! Oma aamupala ja laittautuminen. Lapsen herätys niin, että hääki vähän ehtii tokeentua ennen lähtöä, hälle aamupala vasta päiväkodissa, koska syö AINA vasta 1-2h päästä heräämisestä. Ja miehen kanssa ei juuri sanaa vaihdeta, koska aamu on molemmille räjähtelyaikaa 🙂 Myös toi mainittu aikataulutus on ollut mulla aina käytössä, 15min tohon, 5 min tähän jne. Mutta lapsen kanssa oon viel aikatauluttanut joustovaran extraa +20 min. Suurin tekijä itelle on se asenne kuitenkin, ei saa lipsahtaa ajattelemaan oikein mitään, pitää vaan toimia.

    1. Joo luulen myös, että suurimman tehon saa päälle juuri noin, että yrittää olla ajattelematta mitään muuta kuin niitä aamutoimia, ja että mitä seuraavaksi. Ja työpäivät saivat minutkin taas näkemään nuo meidän normaalit opiskelija-aamut rauhallisessa valossa. 😀

      Tsemppiä sinne kovasti uudenlaiseen arkeen <3 Kirjoittele joskus sitten blogiisi kuinka se on alkanut sujumaan, luen tosi mielenkiinnolla!

  2. Mä periaatteessa olen aamuihminen ja tykkään herätä aikaisin. Mutta asiassa on yksi iso mutta. Nimittäin en herää 😀 siis kaikki konstit on kokeiltu. sarastusvalolle käännän kylkeä tai menen peiton alle piiloon – usein olen nukkunut monta tuntia valon helottaessa vieressä täysillä. herätyskellon ääneen herään aika harvoin. kouluaikoina äiti herätti mut välillä kaataen kylmää vettä mun päälle, kun en oikeasti muuten herännyt.

    1. Hahahah voi ei! 😀 Toivottavasti mun mies ei lue näitä kommentteja, pian minäkin saan varmaan vetä niskaani aamulla kun käännän vain kylkeä herätyskellolle. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *