Äidin valinta vai lapsen valinta, kas siinäpä valittavaa

Muu perhe lähti eilen käymään asioilla, minä laitoin musiikin soimaan ja siivosin rauhassa (anteeksi nyt vain, mutta mistä lähtien yksin siivoaminen on ollut minulle tapa rentoutua, mitä ihmettä täällä tapahtuu?). Siivoiluni loppupuolella ja musiikin mukana laulamiseltani en kuullut, että ovi kävi ja eteiseen ilmestyi leveästi hymyilevä pikkupoika kirjava Angry Birds-pipo päässään. Oli oikein juossut sisälle isin ja siskon tullessa vielä perästä, kun hän niin kovasti halusi päästä esittelemään minulle tuon upean löytönsä. Ja siinä hetkessä sitä sitten sanoo, että vau mistä sä tollasen pipon oot saanut ja onko siinä tosiaan Angry Birdseja, eikä että voi apua mistä te tollasen ootte löytäneet. Pipo oli pojan mielestä niin hieno että se päässä olisi voinut mennä vaikka nukkumaan ja ne ängli pöötsit oli niin hauskoja, että hartaudella sitten valkattiin niistä mikä pöötsi olisi äiti, mikä isi, mikä poika ja mikä sisko. 

Minun täytyy myöntää, että olen ihan kamala. Tykkään hillityistä ja yleensä piirroshahmottomista lastenvaatteista, valitsen pojalle tummansinistä, harmaata, murrettuja sävyjä ja raitaa ja huijaan kaupassa, että ”niin nuo vilkkuvat monsteriautokengät olisivat kyllä hienot, mutta harmi kun niissä ei ole kokoja”. Monsteriautokengät jää hyllylle ja minun ehdotukseni ostetaan. Mitä isommaksi poika kuitenkin kasvaa, sitä suuremmalta vaikuttaa hänen tarpeensa vaikuttaa omaan pukeutumiseensa. Kotona se onkin ok, hän saa kyllä vaikuttaa siihen mitä päälleen pukee (kunhan ne ovat lämpimät jne). Mutta kaupassa valinnat teen minä ja kun lähdemme jonnekin, niin pääsääntöisesti minä vaatetan lapset. Apteekista d-vitamiinien kylkiäisenä tulleen Angry Birds-pipon synnyttämän ilon myötä kuitenkin minusta alkoi nyt tuntua, että hetkonen, onko tämä oma ehdottomuuteni kuitenkaan ihan ok. Puutunko tässä lapsen tarpeeseen ilmaista itseään ja rakentaa omaa identiteettiään pukeutumisen kautta? Että olisiko se nyt niin vakavaa, vaikka poika saisikin valita niitä Puuha-Pete-paitoja, vaikka ne eivät niitä omia suosikkejani olekaan? Vaikka vaatemakumme tuntuvatkin menevän nyt vähän ristiin, niin eihän tämä oma vaatemakuni mikään ainoa ja oikea ole (aika tylsähän se varmasti on) ja että onko se nyt tosiaan niin tarkkaa. 

kuva_1.jpg

Luulen, että minun on tultava jonkinnäköiseen puolimatkaan tässä asiassa. Jo nyt meillä on erikseen ”kaupunkivaatteet” ja ”kotivaatteet”, niin ehkäpä voisin joustaa tässä piirroshahmoasiassa kotivaatteissa ja antaa ensi kerralla pojan valita vaateliikkeessä tai kirppiksellä vaikkapa Angry Birds-paidan. Ehkä voisin tukea hänen tarvettaan valita itse vaatteensa tarjoamalla hänelle entistä enemmän tähän mahdollisuutta kotona tai päiväkodissa, mutta sitten ne ns. kaupunkivaatteet päättäisin silti jatkossakin. Tärkeintähän tietenkin on, että lapsella on säähän sopivat, puhtaat ja ehjät vaatteet.

Miten teillä menee vaatemaut yksiin lastenne kanssa? Entä kuka määrää pukemispolitiikan? 

Kommentit (15)
  1. Mä oon niin ”rento” pukeutuja ite, että en jaksa edes omia vaatteita kovin tarkkaan miettiä.. 😀 joten ainakin tällä hetkellä kuvittelen, että kunhan tyttö kasvaa, niin saa valita aivan just mitä ite päällensä haluaa laittaa (siis kunhan on tarpeeksi lämpimät, ehjät ja muuten sääoloihin ym sopivat vaatteet). Oli ne vaatteet sit näitä hittiFrozeneja (siis mikä tää juttu on??:D) tai vaikka autokuvioisia. Mutta toki en voi tietää miten sit suhtaudun, kun tuommonen aika joskus on, että lapsi ensinnäkin suostuu siihen että päällensä puetaan jotain (…se aika sais tulla jo pian) ja ehkä jopa haluaa päättää, että mitä. 🙂

    t. Bakteerikauhalukija (pitäs varmaan keksiä joku vähän neutraalimpi nimi :D)

    1. Ihailtavan rento asenne, sillä vaatteitahan ne vaan todella ovatkin! 🙂 Tuo Frozen taitaa olla nyt joku AIVAN megahitti pienten tyttöjen keskuudessa, en kyllä ole itsekään ihan varma mistä on kyse… 😀 Meillä ei ole vielä kertaakaan hurahdettu mihinkään tällaiseen ”juttuun”, paitsi Angry Birdsit kiinnostaa kovasti, vaikka meillä ei ole ikinä pelattu edes sitä peliä (?!). Hahah ja niin samaistun tuohon pukemisvaikeuteen, neiti päättää että pukeutumistilanne on aina sellainen vikkelyystesti äidille. 😀 

      Ja bakteerikauhulukija on aivan paras nimi, huippua kun kommentoit! 😀 <3

  2. Mun mielestä toi sun systeemi on hyvä! 🙂 Se tuntuu hyvältä…siksi. En oikeen muuta osaa selittää. 

    Itellä oli vähän samansuuntaista. Pojan ollessa alle kouluikäinen, päätin kyllä vaatteet, mutta kerroin ja selitin, miksi teen niin. Meillä ei tarvinnut koskaan ns ”tapella” tai vänkäillä mistään 🙂 mistä olen iloinen! Pojan kasvaessa, myös hän otti oman vastuunsa pukeutumisestaan. Ja kyllä meiltä löytyi lempparipiirroshahmojen paitoja/pipoja 😉

    1. Jossain vaiheessa sitä tosiaan on varmasti pikku hiljaa siirryttävä enemmän ja enemmän pojan oman maun mukaisiin vaatteisiin, vaikka tulen kyllä varmasti tunkemaan tosi pitkälle näppini peliin. 😀 Ehkä juuri tarjoamalla niitä vaihtoehtoja ja antamalla välillä periksi vaatevalinnoissa löytyy sellainen sopuisa keskitie. Hauskaa kuulla, miten teillä muilla nämä pukeutumisasiat ovat muotoutuneet. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *