Äiti, puoliso, opiskelija, ihan vaan minä

Lentoaskeleita

Aikamoinen viikko. Kaikki on vielä opettelua, totuttelua ja ennen kaikkea erilaista. Arki on heittänyt aivan täyden käännöksen rauhallisista pitkistä kotipäivistä hektiseen kalenterielämään. Yhden päivän aikana pitäisi ehtiä niin paljon että ajatuskin huimaa, mutta kummasti ne 24 tuntia saa venytettyä kun oikein järjestelee.

Kulunutta viikkoa ajatellessa olen oikeastaan aika ylpeä suorituksestani. 

Tässä hiljalleen kokeilen kuinka olla yhden päivän aikana äiti jolla on aina syli vapaana lapselleen ja aikaa leikkiä, puoliso miehelleni, opiskella luennoilla ja kotitehtävien parissa, saada projektit valmiiksi ajallaan ja olla ihan vain minä. Surffata hiukan Lilyssä ja löytää aikaa bodypump-tunnille jostain välistä. Haluan samana päivänä leikkiä ja kutitella vauvan kanssa, ehtiä luennolle ja tehdä kouluhommat, olla läsnä miehelleni, lenkkeillä koiran kanssa, pitää yhteyttä ystäviin, siivota pahimmat sotkut ettemme elä tiskien ja leivänmurujen keskellä, ja ottaa edes pieni hetki minäaikaa.

Siinäpä haastetta, mutta kuulkaas minä aion tämän kaiken vielä oppia. Vaikka eilen illalla vähän itketti ja stressasi kun kömmin sänkyyn puoli yhdeltä. Tämä on vain niin uutta ja erilaista, pian hallitsen jo aamutoimetkin tuosta vaan ja pakkaan minut ja vauvan päivään valmiina autoon tai bussiin tunnissa (hahaa).

Onneksi perjantait pystyn ottamaan vapaaksi, ja tänään ollaankin vain oltu. Nukuttu sylikkäin. 

Tulipa tästä samalla oma panokseni Naked Truth:iin! ;)

Mitä tekevät muuten nokkelat opiskelijat aikataulujen painaessa päälle? Katsovat kurssikirjan elokuvana, kuten me tänään ystäväni kanssa. Samalla voi juoruta ja syödä avokadopastaa, ihan jees opiskelumuoto vai mitä? Humiseva harju, anteeksi, luen sinut vielä joskus.

Naputtelen tätä muuten autossa, suuntaamme viikonlopuksi anoppilaan. Eli löysin vielä hetken blogillekin, jes!

Rentouttavaa viikonloppua kaikille! 

 

<3

 

Kommentit

Nellis (Ei varmistettu) http://kindnessisbeautiful.blogspot.fi/

Kyllä voit olla syystäkin ylpeä suorituksestasi &lt;3

Ella F.
Siperian Ella

Kivaa, että joku toinenkin! Itse aloitin opiskelut ja työt viime syyskuussa, iltaisin öisin menen edelleen nukkumaan joskus puolen yön tietämillä, eikä aamulähdöt ole sen sujuvampia (joskaan eivät usein mitään painajaistakaan) kuin lokakuussa, jolloin tylleröinen meni päikkyyn. Mutta rehellisyyden nimeen on todettava, että vaikka koti on useammin sekaisin kuin järjestyksessä, joka viikko ei ehdi urheilla ja laiminlyöntejä tapahtuu vähän siellä sun täällä, on tämä elo suurimmaksi osaksi oikein auvoisaa :) Mutta siihen auttaa myös se, että mäkin teen nelipäiväistä viikkoa, päivä vaan vaihtelee lukujärjestyksen mukaan. Onnea arkeen, se sujuu kyllä, mutta miten, on edelleen mysteeri mullekin!

Elina U.
Lentoaskeleita

Voi kiitos kauniista tsemppauksesta Nellis! Sait hyvälle mielelle. :)

Ella F. Tiedätkö, on aika lohduttavaa kuulla toiselta jo hommassa hiukan konkarimmalta opiskelujen ja äitiyden yhdistäjältä että hommat lähtevät kyllä rullaamaan! Ja sinulla vielä työt tohon päälle, vautsi! Minä tässä juuri listailin mielessäni tilanteen plussia, ja niitä kertyi yllättävän paljon. Vaikka tämä alku olikin ehkä pieni shokki, niin löysin tästä paljon kaikkia kivoja puolia, joten olen varma että kyllä tämä tästä lähtee. Esimerkiksi nelipäiväinen viikko, lapsen lyhyet hoitopäivät, vapaa-ajan uudenlainen arvostus jo nyt, opiskelujen tuomat haasteet (pakko taas ajatella muitakin juttuja kuin äitiysloman vauvakuplan sisäisiä ;) ) ja ihan rauhassa juodut kahvikupposet ovat nekin ihan hyviä juttuja. Kiitos kannustuksesta!

 

Ella F.
Siperian Ella

Onhan tämä toista kuin vauvakuplassa leijaileminen, mutta take my word, on tässäkin puolensa :) Just ne mainitsemasi rauhalliset kahvit, olkoon se sitten vaikka vartti viikossa, se kun tuntee, että pään sisällä tapahtuu jotain muutakin imetys-suojapuku-pilttipurkki -ajatuksia, keskustella aikuisten kanssa muustakin kuin lapsista, olla välillä irti perhearjesta ja välillä opiskeluarjesta. Tiukan paikan tullen mä yritän aina käyttää nk. "poissa-poissa" -ajattelumallia, eli jos kotona alkaa tökkimään, niin mietin, että enpä ole töissä/koulussa ja olis hankalaa, ja toisinpäin.

Mä oon töissä pari iltaa viikossa, sillon päivät venyy kyllä pitkiksi, mutta tänäänkin taas totesin, että niitä kotipäiviä kaksistaan lapsen kanssa arvostaa sitten sitäkin enemmän. Ja pitkinä päivinä on itsestään selvää, että isi hoitaa, mikä on hyvä, kun isi ei nyt lyhennettyä viikkoa voi tehdä. 

Lopputulemaksi tulee siis, että lapsen saamisen jälkeenkin on elämää, ja se se vasta elämää onkin! Säkin löydät varmasti uuden arjen keskeltä ne tähtihetket :)

Elina U.
Lentoaskeleita

Ella F kommenttisi kannusti niin kivasti tämän arkirumban aloitusstressiä, että luin kommenttisi oikein ääneen miehellenikin!

Ella F.
Siperian Ella

Kiva kuulla! Ja kovasti tsemppiä arkeen, kyllä se siitä :) Tosin mä olen ottanut jo excelit käyttöön siinä, kuka hakee tarhasta ja mihin aikaan sekä syödäänkö puuro kotona vai päikyssä. Se on sitten muistilappuna sekä meillä että päikyssä.

Kuulostaa ihan kreisiltä, tiedän, mutta yks mun opiskelijakaveri, kahden lapsen äiti suositteli sitä systeemiä, ja ainakin mun lahopäämiehelle on tosi hyvä, kun pystyy puhelimesta katsomaan, että kenen vuoro tänään olikaan ja mihin aikaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Elina U.
Lentoaskeleita

Haha tiedätkö juuri tänään kauhistelin miehen tekemää exceliä meidän päiväjärjestyksestä, siihen oli merkattu jopa molempien salillakäymiset ja kaikki! :D Kauhisteluni jälkeen oli pakko myöntää, että taulukko oli tosi selkeä ja kätevän oloinen.

Kiitos, ja oikein mukavaa alkanutta viikkoa sinnekin! :)

Kommentoi