Amerikkalaista kehtaamista

img_5280_0.jpg

Huomasin tässä hassun jutun. Ajattelin vuoden Amerikassa tuovan ensisijaisesti minulle kielitaitoa ja ymmärrystä jenkkikulttuuriin. Kielitaito on toki kehittynyt sanavaraston osalta ja puheeseen tullut valtavasti sujuvuutta, mutta suomi-aksenttiani tämä vuosi ei ole todellakaan häivyttänyt ja kielioppivirheitä teen aivan varmasti. Totta kai tässä on myös melko hyvin alkanut hahmottumaan, millä lailla asiat täällä pyörivät tai mitkä ei pyöri ollenkaan.

Suurimman muutoksen tajusin kuitenkin tuossa eräänä päivänä, sillä huomasin alkaneeni kehtaamaan. Kehtaamaan vaikkapa puhua tuntemattomien kanssa. Kehtaan olla tarvittaessa suorasti närkästynyt (ainakin working on it…), kehtaan kehua vastaantulijan kenkiä ja ottaa niitä kehuja itsekin vastaan, kehtaan tanssia hullusti zumbatunnilla, kehtaan ostaa värikkäät jumppahousut mustien sijaan ja saatan ehdottaa uusille tuttavuuksille ensimmäisenä, että hei olispa kivaa tavata uudestaan. Kehtaan kysyä tyhmiä ja sanoa ääneen unelmani ja myös sen, missä olen hyvä. En häpeile puhua aksentilla tai jää murehtimaan tyhmää kielioppivirhettä. Olen tainnut saada jossain loputtomien cocis-refillien ja geenimanipuloidun ruuan joukossa annoksen amerikkalaista itsevarmuutta. Ja voi miten toivonkaan, ettei se sulaisi Suomessa jonnekin loskan joukkoon. Sinne jonnekin, missä epävarmana murehdin näytänkö paksulta kivassa mekossa tai että voi ei, voinkohan nyt sanoa noin tai näin.

Voisiko CV:hen kirjoittaa näiden tyhjien jaksojen kohdalle esimerkiksi vanhempainvapaan sijaan ”2.12.2015-3.12.2016 hakemassa pokkaa Yhdysvalloista”? Mietin, mistäköhän tuo pokka-annos sitten on tullut. Ennen kärsin siitä surullisenkuuluisasta vähättelysyndroomasta ja saatoin ajatella, että olen esimerkiksi saanut opiskelupaikkani tuurilla. Luennolla saatoin miettiä, että ei minun kannata sanoa mitään, kun se voi olla jonkin mielestä hölmöä, nuo kaikki muut ovat varmasti perehtyneet tähänkin asiaan enemmän. Että muiden ajatukset ovat kuitenkin parempia kuin minun. Vastasin kauniisiin sanoihin mollaamalla itseäni mukavitsikkäästi. Jos sain tentistä hyvän numeron tai kehuja tehdessäni sijaisuuksia, sekin kaikki oli vain tuuria. Jos sain kutsun mukaan kivaan blogijuttuun, niin juhlin mielessäni, kuinka hyvä onni minulla tässä oli, sillä siinäkin oli varmaan kyse jostain erehdyksestä. Vaikka kirjoitan tätä kotiäitikuplastani (enää muutaman kuukauden!!), niin minusta ei tunnu enää yhtään tuolta. En enää ymmärrä, miksi ajattelin noin. Voiko tämä koko asenteenmuutos olla niinkin pienistä jutuista kiinni, kuin siitä tavasta, millä minut on täällä kohdattu? Siitä, kuinka toiset ihmiset huomataan täällä, siitä, miten kukaan ei epäröi sanoa osaavansa jotain tai olevansa jossain hyvä. Kuinka toisen kehumisen ei ajatella olevan itseltä pois. Tai sitten tämä on vain siitä sisukkaasti uuteen maahan raivatun elämän järjestämisen vaikeuksien selvittämisestä käteen jäänyttä itsevarmuutta, mene ja tiedä. 

Oletteko muuten huomanneet, että sanaa ”kehdata” ei sellaisenaan löydy englannin kielestä? Sanakirja ehdottaa ”dare”, mutta silläkin sanalla on aivan erilainen sävy: kyse on enemmän uskalluksesta. Sitä suomalaista häpeään liittyvää uskalluksen puutetta ja noloutta on mahdotonta kääntää, mutta toivon, että koko sana painuisi hiljalleen unohduksiin.

Pidän sormet ja varpaat ristissä, että en jätä sitä uutta uskallusta ja itsevarmuutta tänne lähtiessämme.

 

LENTOASKELEITA FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Kommentit (18)
  1. http://www.securitycompaniesindc.com Antonio Brown Color Rush Jersey
    http://www.outletcoachonlinestores.com Coach Outlet Store Online
    http://www.wowinnovators.com Coach Outlet Online
    http://www.trudysfountainofyouth.com Coach Outlet Online Store
    http://www.security-games.com Detroit Red Wings Standings
    http://www.outletscoachfactoryonline.com Coach Factory Outlet Online
    http://www.culturalcommunities.org Pittsburgh Penguins Standings
    http://www.dwi-nc.com Chicago Blackhawks Standings
    http://www.mbcbrisbane.com Cheap NBA Basketball Jerseys
    http://www.collinmoshman.com Cheap NHL Jerseys
    http://www.wholesalenfljersey.com Wholesale NFL Jerseys
    http://www.oroenonsoloexpert.it Maglie Calcio A Poco Prezzo
    http://www.photo-buzz.fr Maillot Pas Cher Foot
    http://www.missiv.es Camisetas De Futbol Comprar
    http://www.fotobarco.es Camisetas De Futbol Baratas
    http://www.nfljerseysforcheapsale.com Cheap Authentic Nfl Jerseys
    http://www.dentalukindia.com Cheap Nfl Nike Elite Jerseys
    http://www.kellyheatingandairoh.com Salute To Service Jersey
    http://www.liquidlimousinecharters.com Nba Quiz Playbuzz
    http://www.mycarpetcleaningindianapolis.com Chicago Bears Bleacher Report

  2. suomalainen melankolia
    29.5.2017, 12:10

    Moi!

    Löysin vasta blogisi, joten kommenttikin tulee puoli vuotta myöhemmin kuin tekstisi, mutta on tietysti hyvin ajankohtainen.

    Itse kehun, tervehdin, huomioin mielelläni ja luontevasti kanssaihmisiäni. Pyrin myös että poikani oppivat toisten huomioimisen luontevaksi tavaksi omaa arkea. Joskus tosin koen että tällainen käytös koetaan heikkoutena, mielistelynä. Tämä johtuu ehkä siitä, että pohjoismaissa varsinkaan Suomessa kehuminen ei ole luontevaa ja siihen ei reagoida tai se ei peilaa takaisin itselle. Jää siis joskus vähän tyhmä fiilis siitä että huomioi toista ihmistä kehumalla esimerkiksi. Cool, hieman etäinen käytös on osa pohjoismaista charmia, mutta samalla se saa ihmisen tuntemaan itsensä usein yksinäiseksi tai ei huomatuksi. Juurikin näiden tunteiden vuoksi varmasti myös meitä positiivisia kommentteja jakelevia ihmisiä on edelleen vähemmistö. Itse olen saanut useamman kerran kuulla, miten ”sä aina hymyilet”. Vaikkakin kommentit varmasti positiivisia on se hassua, että hymyileminen kiinnittää enemmän huomiota kanssaihmisissä kuin coolisti ohikatsovat totiset naamat. Surullista. Toisista välittäminen ja huomioiminen tekisi varmasti koko maailmasta vähän paremman paikan meille jokaiselle. Hyvä kirjoitus. 🙂

    1. Heippa,

      aivan ihanaa, että olet löytänyt blogiini (vaikka se ei nykyään yhtä usein päivitykään kuin ennen)! Tiedätkö tuo on tosi mielenkiintoinen huomio, että coolin etäisyyden voisi lukea osaksi pohjoismaista charmia, mutta kuten sanoit, se saa helposti tuntemaan olon ei-huomatuksi. Vitsit miten hyvän mielen voikaan se pieni positiivinen kommentti tuoda, sillä saattaa piristää vaikka toisen ihmisen koko aamun. 🙂 Toivon, että tämä tapa rantautuisi enemmän myös Suomeen. Kivaa kuulla, että tämä tapahtuu sinulta luontevasti ja että opetat sitä myös lapsellesi. Oli muuten aika hyvä muistutus itsellenikin palata tähän vanhaan tekstiin, sillä tarvitsisin sitä kehtaamista kyllä taas kerran lisää!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *