Asiaa teestä

Kirjoitin tovi sitten suhteestani kahviin, jonka määrittelin heti jonkin sortin addiktioksi. Teetäkin minä juon melko paljon, mutta teen suhteen en osaa käyttää kovia sanoja kuten addiktio, vaan koen teehetkeni enemmänkin jonkinlaiseksi lempeäksi elämäntavaksi. (Heh).

Oikeastaan liitänkin teen kaikenlaiseen lämpimään ja lempeään. En keksi halauksen lisäksi montaa yhtä lohduttavaa elettä kuin saada kipeänä, väsyneenä tai surullisena käteen kuuman teekupin. Minusta tuli teeihminen joskus yläasteen alussa, kun istuimme lukemattomat kerrat slaavilaista kulttuuritaustaa omaavan rakkaan ystäväni kotona teekuppeinemme. Hän opetti minua hörppimään kuuman teen venäläiseen tapaan tassilta, ja minä halusin oppia kaiken tuosta teinitytön silmissä mystisen kiehtovasta kulttuurista. En varmaan enää ikinä löydä yhdenkään kielen opiskeluun samanlaista intoa kuin tuolloin venäjän. Jos jossain näen säilytettävän teepusseja isossa peltirasiassa, mieleeni palaa välittömästi meidän kikatuksemme, mausteisen teen tuoksu ja seitsemällä eri tavalla jännittävästi suhahtelevat ässät. Kuuntelimme venäläistä musiikkia, söimme keksejä ja puhuimme pojista kaikesta maan ja taivaan väliltä. Ja joimme teetä.

2013-10-29_lokakuu2013.jpg

Tarvitsen joka ilta ainakin kupillisen teetä. Olen tällä hetkellä täysin hurahtanut erilaisiin yrttiteelaatuihin, ja lisään teeheni mielen mukaan milloin inkivääriä, minttua, limeä tai sitruunaa. Mitään makeaa en teeheni kaipaa, paitsi tällä hetkellä flunssantorjuntakeinonani hunajaa. Välillä keitän vihreän teepannuni täyteen, tosinaan huljuttelen mukissani pussiteetä. Parhaaksi teekaupaksi olen todennut Punnitse & Säästä-kaupan. Sieltä löytyy vaikka mitä, myös ihan marketti-teemerkeiltä jännittäviä, marketteihin päätymättömiä makuja. 

Teenjuonnista on tullut suorastaan rituaali monen ystäväni kanssa. Napsautan vedenkeittimen päälle jo oikeastaan ennen kuin olen edes kysynyt, haluaako vieraani teetä. Eräs minulle hyvin tärkeä ystävyyssuhde syntyi jopa sillä hetkellä, kun jotain asiaa pitkään puituamme kysyin, haluaisiko hän tulla meille teelle. Istuimme teekuppiemme äärellä varmaan kaksi tuntia, ja ystäväni osasi heti rituaalin jujun, eli sitä teetä hörpitään hiljalleen. Välillä se jäähtyy ja sitten taas keitetään uutta. Toistetaan tarvittaessa tunteja. Huomasin heti, että ollaan samalla aaltopituudella.

Poikani kummitäti kävi tänään meillä, ja voi kuinka luontevalta teekupin yli kuulumisten vaihtaminen tuntuukaan ihmisen kanssa, jonka kanssa on vuosien varrella juotu teetä ainakin sata kertaa, varmaan satoja. 

Nyt taidan pistää vedenkeittimen kohisemaan ja lukea vielä muutaman jutun huomiseksi. Kertokaahan, onko siellä muita teeihmisiä?

 

Kommentit (12)
  1. Teeihminen ilmoittautuu!

    Siis tämä, täytyy vaan linkittää!
    http://www.youtube.com/watch?v=waE6y35ishk

  2. Täällä! Tuolla tuo vedenkeitin hyrisee tälläkin hetkellä 🙂

    1. Rentouttavia teehetkiä! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *