Ei lannistuta!

Mitenköhän sen nyt nätisti muotoilisi, tämä päivä ei ole mennyt ihan nappiin. Meillä kävi täällä eilen pienimuotoinen kotionnettomuus, jonka seurauksena miehelläni on juuri nyt merirosvolappu silmällä. Poikakin on jälleen kipeänä, ressukka. Kouluhommat laahaavat uhkaavasti taas uusien poissaolojen takia, univelkaa on kertynyt varastoon sellaiset määrät joihin ei kahvi tai mitkään kasvonaamiot tai lusikat pakastimessa auta. Mikä idea olikaan keskiviikkona levittää illalla vaatekaappien sisältö ympäriinsä, eikö kaiken maailman ”kesävaatteet varastoon” -projektit ja kirppiskeikat olisi voinut jättää tuonnemmaksi. Sillä nyt ei ihan kauheesti naurata.

Paitsi että naurattaa. 

Nimittäin tämä päivä on mennyt niin pyllylleen, että siinä on jo jotain koomista. Siinä vaiheessa kun olin päättänyt, että no syödään ainakin hyvää kotiruokaa rauhassa koko perhe, parantuvat nuo potilaatkin, ja kurkkasin uuniin huomatakseni että paistimittari oli räjähtänyt ja valuttanut elohopeaa ja lasinsiruja ruokamme päälle, siinä vaiheessa pälyilin ympärilleni että olenko piilokamerassa.

Mutta hei mitä varten pakastepizza on olemassa, jos ei juuri tällaisia tilanteita varten? Tai hermosuklaa?

Ja mitä muutakaan sitä kannattaa tehdä muiden mennessä nukkumaan, kuin kaivaa teevarastosta esille hetkeen sopivaa teetä (joka on muuten tuo Hampstead Tean ”organig lemon ginger”) ja sytytellä tuikkuja sinne tänne. Hämärässä en ehkä huomaa edes kuinka sotkuista täällä on nyt.

syyskuu_2013_003_0.jpg

 

Joku voisi kutsua ”teetä, villasukkia, kynttilöitä ja sateen kuuntelua” kliseiseksi, mutta minä kutsun sitä nyt juuri tarpeelliseksi. Aion syödä lakuja ällötykseen asti ja napata kirjahyllystä täysin kouluun liittymättömän kirjan.

 

syyskuu_2013_008_0.jpg

 

Tuossa tuumasin muutenkin, että minähän olen aika sitkeä mimmi, enkä pienestä lannistu. Niinpä päätin listata tähän ihan muutaman juuri nyt kivan asian, ihan vain vaikka tämän torstain kiusaksi. Etpäs onnistunut.

– Kirppisonneni on kääntynyt. Tästä todisteena uudenveroiset Converse-tossut parilla kympillä, mustat, matalavartiset ja juuri minun koossani.

– Samanlaisena todisteena maailman ihanin Banana Republicin villa-angorasekotteinen poncho pilkkahinnalla.

– Olen elänyt monta vuotta siinä luulossa, ettei Converset sovi jalalleni, ja tuo luulo olikin väärä!

– Viime postaukseen tuli todella piristäviä kommentteja.

– Minulla on ystäviä, jotka tulevat kymmenessä minuutissa leikkimään pojan kanssa ettei minun tarvitse raahata kipeää lasta koiran kanssa lenkille. Kummitädit on <3

– Tuo sitruuna-inkivääritee on tosi hyvää.

– Haluaisin ehkä leikata otsatukan.

 

Akkuja lataavaa viikonloppua kaikille!

Kommentit (15)
  1. Oh my, mikä päivä! Mutta hei, ainakin huominen on satavarmasti parempi! (Tai siis, toivottavasti.)

    Mua mietittyttää kanssa otsiksen leikkaus -TAAS kerran. Edellisestä kerrasta onkin kulunut jo 4-5 vuotta, mutta se otsatukkaierrehän jatkui sitä ennnen noin kymmenen vuotta.. Ehkä en siis haaveilekaan siitä enää. Paitsi ehkä ihan vähän. Ja sellaisena vähän helpompana sivuotsiksena 😉 Heh.

    1. Joo oli kyllä aikamoinen päivä, mutta onneksi seuraava oli jo huomattavasti parempi. Jännä miten asiat voikaan tuolla tavoin kasaantua yhteen päivään. Ehkä ei ole ihan kaukaa haettua uskoa, että hyvät asiat houkuttelevat toisiaan ja päin vastoin.

      Hei sullehan sopisi otsis! 🙂 Vaikken ole sua livenä tavannut, niin kyllä ainakin näin äkkiseltään kuvien perusteella kuviteltuna. Itsekin kierteessä eläneenä ymmärrän hyvin, ja siis nyt juurihan on tämä kriittinen ”otsis leuan yli” -vaihe meneillään. 😉

      1. Haha, kiitos. Mies on täysin eri mieltä!?

        Mä olen pikkuhiljaa jo lyhentänyt sellaista sivuotsista, muka salaa, mutta toistaiseksi on rohkeus riittänyt vain siihen leuan yli -mittaan 😉 Hmm… Tätä pitää nyt ihan tosissaan taas miettiä.

    1. Jes, kiitti haasteesta, vaikuttaa kivalta! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *