Einesepäilijän valmisruokakokeilu

*yhteistyössä Kokkikartano

Suhtaudun oikeastaan kaikkiin valmisruokiin melkoisen ennakkoluuloisesti. Satunnaisesti talvella keittoon lisättävien pakasteherneiden lisäksi meillä ei oikeastaan syödä ollenkaan valmisjuttuja (vaikka tiedän hyvin, että pakastevihannekset ovat nykyään oikeasti ihan ok, eikä niihin ole lisätty mitään säilöntäaineita tai muita). Aika selvä juttu kuitenkin on, että jos yhden lapsen kanssa arki-iltoina ruuanlaittoon varattavissa oleva aika tuntui joskus olevan kortilla, niin tuskin nyt kahden lapsen kanssa siihen ruuanlaittoon ainakaan lisäaikaa ilmestyy. Toki nyt on helpompaa kun olen kotona, mutta sitten kun kalenterini täyttyy jälleen luennoista ja välillä töistäkin, niin en yhtään harmittele, jos löydän helpotusta kokkailuihin. Eikä kyllä näissä tämänhetkisissä univeloissakaan harmita ollenkaan, jos välillä pääsisi vähän helpommalla.

Pari kuukautta sitten sain Kokkikartanolta meiliä, jos tahtoisin kokeilla heidän valmisruokiaan. Meinasin vastata kiitos mutta ei kiitos, kunnes luin vähän pidemmälle ja huomasin tuotteiden kuulostavan oikeasti ihan varteenotettavilta: ei e-koodeja ja ruuanlaittoainesten luvattiin olevan mahdollisimman kotikeittiömäisiä. Päätin siis lähteä kokeilemaan valmisruokia ensimmäistä kertaan moneen vuoteen. Jemmasin lahjakortin taktisesti odottamaan vauvan syntymää, sillä juuri nyt ei haittaa tosiaan jos saamme vähän helpotusta arkiruokien valmistukseen.

Niinpä tässä eräänä tavallista vähän kiireisempänä päivänä (oikeastaan “kiireisempänä”: ohjelmassa oli jopa supernopea kaupunkireissu, ulkoleikkejä ja ystäväni vierailu) katoin nälkäiselle joukollemme pöytään tomaatti-vuohenjuustokeittoa, lohikeittoa ja metsästäjänkiusausta. Toisena päivänä minä ja poika söimme lasagnea ja mieheni maksalaatikkoa (jota minä en hyvin kypsästi uskaltanut edes maistaa maksaennakkoluuloissani). Ai niin ja samaisena tomaattikeittopäivänä söin vielä myöhemmin pinaattikeiton.

kokkikartano

 

Makuraatimme totesi seuraavaa:

Tomaatti-vuohenjuustokeitto: “Ihan ok, kiva että vuohenjuustokin maistuu, voisin napata joskus lounaaksi”

Pinaattikeitto: “ Mukavan täyteläinen, maistuu kotona tehdylle”

Lohikeitto: “Perunat ja lohipalat olisivat voineet olla suurempia, kotona tehdessä ei kukaan pilkkoisi perunoita näin pieniksi. Käytetty kuitenkin hyvin mausteita ja maukasta, mikä tietysti pääasia”.

Lasagne: “Aika pettymys. Liian napakkaa minun makuuni, tykkään pehmeämmästä rakenteesta ja juustokastiketta pitäisi olla paljon enemmän”. Poika tosin tykkäsi ja minä totesin vielä vaatimattomasti, että eihän mistään saakaan yhtä hyvää lasagnea kuin minä teen.

Metsästäjänkiusaus: “Tosi hyvää! Tätä voitaisiin ostaa toistekin kiireisenä päivänä”. Tykkäsimme tästä koko perhe.

Maksalaatikko: “Perus maksalaatikko, mutta maksalaatikkohan on aina hyvää”. (Huom! Mieheni mielipide!) 😀 

Ei meillä tämän kokeilun jälkeen nyt aleta pelkästään valmisrasioista syömään, mutta veikkaan vahvasti, että erityisesti laatikoita ja kiusauksia voisi hyvinkin hyödyntää kiireisenä päivänä kun ruokaa pitäisi saada heti. Etenkin ollessani nakeroiden kanssa kolmistaan kotona. Voisin myös kuvitella nappaavani joskus esimerkiksi tuon tomaattikeiton töihin lounaaksi, jos olisin unohtanut tehdä edeltävänä päivänä evästä (tai tavoilleni uskollisena unohtaisin eväsrasian jääkaappiin).

Millainen suhde teillä on valmisruokiin, uhka vai mahdollisuus?

Kommentit (18)
  1. opikelijatyttö
    9.5.2015, 13:56

    Harvoin käytän valmisruokia, mut jos joskus käytän niin useimmitenkin juuri kokkikartanon keittoja tai atrian kirjolohikiusausta. 😉 Ne on ihan ookoo! 🙂 Enkä pelkää niiden lisäaineita tai suolan määrää. Toki niissä on eroja ja kannattaa niitä kattookin, jos usein syö. 🙂
    Mulla niin alhainen verenpaine, et pakko saadakin sitä suolaa. 😉 Ei vaan. Ei päivittäisessä käytössä valmisruokia, mutta en tod. tunne huonoo omaatuntoa jos joskus harvoin sellasen ostan. 😀 Ainut mikä niissä harmittaa on hinta 2,5 eurolla tekisin (ainakin melkein tuolla hinnalla) itse kasvissosekeittoa kattilallisen (josta riittää muutamaksi päiväksi), joten se on suurin syy miksi en opiskelijana niitä osta. 😀

    1. Niin se on kyllä totta, että vaikka lisäaineita tai muita mörköjä olisikin, niin ei ne harvoin syötyinä mitään terveyshaittoja pääse aiheuttamaan. 🙂 Tuo hintapuolikin on kyllä totta, ainahan itse tehty on toki edullisempaa, varsinkin jos laskee hintaa per annos (ja siksi aina ne jääkaappiin jääneet eväät harmittavatkin!). En nyt muista esim noiden keittojen tarkkoja hintoja, mutta toisaalta maksetaanhan me opiskelijatkin esim Juveneksella sen noin 2,5 euroa päivittäisistä ruokailuista. 

  2. Itekin suhtaudun valmisruokiin suurella epäluulolla ja ällötyksellä, tietäen että niissä piilee niin paljon kaikkea, mitä ei lue selosteessa. Joskus on kuitenkin pakko ostaa jotain, jos ei ole kerennyt tehdä eväitä valmiiksi tai laiskottaa. Ite en oo Kokkikartanon aterioita maistanu, otan aina sitä ällötys Atriaa tai Saarioista 😀 Tosin roiskeläpät oon jättänyt jo vuosia ostamatta, mielummin syön vaikka kynsiäni kuin niitä kauheita ruoan irvikuvia. Ehkä ens kerralla nappaan hyllystä Kokkikartanoa ja annan sille mahdollisuuden. 🙂 Kiva kirjoistus!

    1. Hei kannattaa rohkeasti kokeilla (kylläpä kuulostan nyt mainostusmaiselta, vaikka ihan täysin ilman mitään kehumisvelvollisuuksia tässä kirjoittelen), sillä itselläni ainakaan ei tullut näistä yhtään ällötysfiilistä vaan tuntui oikeesti siltä, kuin tässä söisi ihan kotiruokaa. Toisin oli, kun otin joskus pari vuotta sitten töihin evääksi jonkun muun firman (en muista yhtään minkä) lihakeiton. Se oli tosi tosi kummallisen makuista. 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *