Elina tässä moi

Aloitin bloggaamaan kolme ja puoli vuotta sitten. Silloin blogimaailma oli hyvin erilainen, tai no, ainakin mitä tuli nimimerkkeihin. Harva kirjoitti omalla nimellään, vaan melkein kaikki kirjoittivat nimimerkin tai lempinimen takaa. Jee, nyt saan olla kuka vaan, minäkin ajattelin ja valitsin ”blogiminäni” nimeksi toisen nimeni Rosannan. Nyt, 2015-luvulla me nimimerkin suojassa piileskelevät kuulumme armottomasti vähemmistöön, ei siitä mihinkään pääse.

blogiin.png

Enpä olisi tuona heinäkuun loppuouolen yönä arvannut, kuinka tärkeäksi blogiharrastus minulle muodostuisi, miten tulisin vielä kolmenkin vuoden kuluttua etsimään arjessa kärsimättömänä hetkiä, jotka saisin varastaa blogille. Blogista on tullut arkeni ”henkireikä”, se minun oma juttuni. Blogi on seurannut kasvuani äidiksi, ollut nuoren kaupunkilaisäidin päiväkirja, vähän aikaa se oli hääblogi, aamuisin tarhaan lapsensa vievän opiskelijatytön blogi, lähiöönsopeutumisblogi, raskausblogi, vauvablogi, ei-pullantuoksuisen, mutta perhettään, ystäviään, hyvää ruokaa ja kauniita vaatteita rakastavan naisen blogi. Ja sen otan ensi viikolla myös mukaan muuttaessani Amerikkaan.

En olisi arvannut, kuinka tulisin kirjoittamaan viikoittain sähköpostiviestejä ”Lentoaskeleiden Rosannana” ja kätteleväni ihmisiä todeten ”Moi mä oon Rosanna, tai no oikeesti etunimeltäni Elina”. Kuinka minulle muodostuisi ystäväpiiri, josta en ole enää pitkään aikaan osannut puhua ”blogikavereina”, sillä he ovat ihan oikeita ihmisiä elämässäni (olkoonkin, että Emmin mies kutsuu meidän porukkaa mielikuvituskavereiksi :D), naisia jotka tajuavat jos sanon laittaneeni piiretyt pyörimään ja musiikin soimaan, koska tarvitsin happea. Että osaisin juoda skumppaa blogigaalassa ja löytää sieltä ihmisiä, joiden kanssa voi puhua pälpättää vapautuneesti ja nauraa tikahtuakseen. Että tästä tulisi mun juttu. 

mekkobileet.jpg

<3

Eli niin, blogiminä ja oikea minä olemme jo pitkään astuskelleet toistemme varpaille tullessamme hyvin lähelle toisiamme. Ja koska blogi on alkanut tuntua yhä enemmän Elinalta kuin Rosannalta, niin Lilyn atk-puolen velhot taikoivat minut nyt ”Lentoaskeleiden Elina U:ksi”.

Moi, mä oon Elina.

(Ja olisi huippua, jos juuri sinä kertoisit, kuka siellä nyt tätä lukee, oletko ollut kauan matkassa vai pelkästään piipahtamassa, vaikka nimimerkillä anonyymisti, mutta tulisin supersuper iloiseksi <3 )

Kommentit (28)
  1. Moikka Elina! 🙂

    Mä olen lukenut sun blogia varmaan 2012 vuoden loppupuolesta, kun odottelin kuumeisesti pojan syntymää. 🙂 Kommentoin vähän, mutta painan sydäntä kuitenkin tiuhaan.

    Ja niin, mä olen Jenna. Mullakin on käynyt mielessä nimimerkin vaihtaminen ja kiva kuulla, että se onnistuu ottamalla yhteyttä toimitukseen. 🙂

  2. Hei taas 🙂 Sama Sele täällä edelleen lukee, vaikkei paljoa kommentoi. Teeman mukaisesti paljastan todellisen syyn miksi joskus eksyin lukemaan blogiasi; tulin kurkkaamaan millaista on lapsiperhe-el
    mä. Että jos sitten tietäisi itse, että onko se niin pelottavaa kuin miltä se itsestä tuntuu 😉 mutta jäinkin mielelläni lukemaan kaikkia juttujasi, ja luen edelleen. Koen samaistumista, koska itsekin olen opiskelija, humanisti, minullakin on koira ja kappas, meillä on samantyyppiset nimet 😀 (pysyn kuitenkin täällä anonyyminä, mutta sähköpostiosoitteessani on oikea nimeni)
    Tsemppiä muuttoon! Jään jännityksellä odottelemaan kuulumisia rapakon takaa 🙂

    1. Hih, nyt heräsi uteliaisuus, että onkohan blogini mahtanut ruokkia vai rikkoa mielikuvaasi lapsiperhe-elämän pelottavuudesta? 😉 Minusta on aina todella mukavaa kun jätät kommentteja, esimerkiksi se sarjakuvakommentti oli todella mieltä lämmittävä. 🙂 Huippua tietää nyt vähän, että kukas sieltä Sele-nimimerkin takaa kirjoitteleekaan! Kiitos tsempeistä (jännitys alkaa olla jo aika huipussaan) ja mukavaa joulunodotusaikaa! 

      1. Hah, ei ainakaan ole lisännyt pelkoa 😉 Mutta ei tosiaan ole ajankohtaista itselle, tai ajatusprosessi on kesken. Puoliso ja koira riittävät ainakin nyt. Oikeastaan ne asiat, jotka mietityttävät (oman kropan muutokset, oman ajan riittävyys jne. mistä olet itsekin kertonut ja hyvin olet ehtinyt ja päässyt kahviloihin ja teatterihin/keikoille), eivät enää jännitä niin paljon, sillä sinäkin olet selvinnyt! Olet ihanasti kertonut rehellisesti myös niistä huonoista päivistä ja asioista, joista ei välttämättä puhuta. Toki myös niistä lapsiperhe-elämän iloista! Kirjoitat sopivasti eri asioista. Kuten itsekin kuvailet blogisi hääblogiksi, lähiöönsopeutumisblogiksi, raskausblogiksi, vauvablogiksi… Se on se syy miksi olen jäänyt lukemaan blogiasi. 🙂 Nyt tuleekin ulkomaanblogi, mahtavaa!

        Mukavaa joulunodotusta sinnekin! Ja kaikkea hyvää uusiin seikkailuihin! Seurailen täällä ja Instassa 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *