Esineet, jotka eivät koskaan joudu vinttiin tai kirppikselle

Olen todella tiukka meille kulkeutuvien esineiden suhteen: ei mitään ylimääräistä. Tällä mentaliteetilla raivaan kaikki ei-käytössä olevat tavarat pois, olivat ne sitten vaatteita, kenkiä, astioita tai leluja joilla ei enää leikitä. Meillä ei ole myöskään lähes mitään koriste-esineitä (jos valokuvia ja kynttilöitä ei lasketa), sillä minusta tuntuu että ne vain tekisivät vähistä neliöistämme entistä ahtaammat. 

Eilen siivotessani laitoin kuitenkin merkille, että kyllähän meilläkin muutamia esineitä on, joilla ei ole mitään käyttötarkoitusta tai ehkä myöskään varsinaista sisustuksellista arvoa. Minun materiaalinen tunteettomuuteni ei yllä näihin aarteisiin, ne ovat täällä tarinansa, eivät minkäänlaisen muun funktion vuoksi. Hymyilyttävät vaan. Olen kantanut osaa näistä mukanani jo vuosia, muutosta toiseen niiden on vain löydettävä paikkansa kodistani.

kollaasit2.jpg

1. Lautanen Portugalista, jonka aikanaan täytin minua tuosta matkasta muistuttavista asioista. Teepussi teepaketista jota join tuolla reissulla iltaisin, ystävänauha muistona kästittämättömästä ystävällisyydestä jonka kohtasin elämäni yhtenä karmeimmista hetkistä, rannalta löytynyt simpukka, käyttämätön postimerkki. En tule unohtamaan tuota matkaa koskaan, tai myöskään luopumasta tuosta kummallisesta lautasestani. Onko siitä tosiaan jo seitsemän vuotta?

2. Minun kanssani pari vuotta asuneen kissan kaulapanta. Tämä asuu oikeastaan nykyään myös tuolla Portugali-lautasella.

3. Nalleavaimenperä parin-kolmen vuoden takaa. Ystäväni toi sen minulle kesken työpäivän suklaalevyn kanssa. Suklaan söin kyllä, nallen säilytin.

4. Melko kärsinyt keltainen kukkanen, keikkui hiuksissani Himos-festareilla 2008.

5. Mexicosta ostettuja Cohiba-sikareita, joille piti ostaa sikarilaatikko ja mieheni lupasi polttaa näitä joskus jonkin juhlan kunniaksi. Ovat jo pilalla, mutta ei raaskita heittää noita poiskaan, sillä ne muistuttavat siitä iltapäivästä ja tinkimisen riemusta kun nuo ostimme.

6. Ikoni on lahja ystävältäni, ja se kulkee aina kirjahyllyssämme.

syyskuu_2013_047.jpg

Kulhollinen reissuilta kerättyjä simpukoita.

 

syyskuu_2013_041.jpg

Polttarimuistot taitavat saada  myös aarre-nimikkeen itselleen.

syyskuu_2013_052_0.jpg

Ystäväni antama laatikko, johon olen koonnut kaikenlaisia pojan vauvajuttuja ensimmäisiltä viikoilta. Mm. vaatteet joissa hän kotiutui sairaalasta, jalan ympäri kulkenut ranneke ja onnittelukortteja. 

Löytyykö sieltä kiintyviä säilyttäjiä, armottomia poisheittäjiä vai jotain tältä väliltä? Tästähän voisin oikeastaan tehdä haasteen! 🙂 Jos joku innostuu tarttumaan tähän, laittakaa ihmeessä sitten linkkiä kommenttiboksiin.

Kommentit (18)
  1. Heippa 🙂 Mietitytti, millä tavalla sikarit ovat pilalla? Liian kuivia, homeessa, kuoriaisten syömiä? Asiasta jonkin verran tietävänä veikkaisin, että saisitte kyllä sikarit halutessanne vielä polttokuntoon! 🙂

    1. Ai jaa! 🙂 Siis en ole yhtään tietoinen asiasta oikeastaan, mieheni vain sanoi joskus että niille olisi pitänyt ostaa sikarilaatikko jossa säilyisivät, muuten kuivuvat. Ja koska ne jäivät vuosiksi kirjahyllyyn, oletin että ovat polttokelvottomia. (mutta nyt iski paniikki, ei kai meillä voi olla jotain kuoriaisia kirjahyllyssä?)

      1. Sikarien ikääntymisprosessi menee tauolle jos kuivuvat, mutta sunnuntaisikaroitsijaa moinen ei varmaan hirveästi haittaa. Jos kostutuksesta alkaa huolehtia vielä tässäkin vaiheessa, saatte sikareistanne vielä ihan maittaviA! 65-70% ilmankosteus on paras. Jostain tupakkakaupasta löytyy varmaan kostuttimia, joilla oikea tulos saadaan helposti. Ja sikarithan voi laittaa vaikka muovilaatikkoon, jos ei halua puiseen suht hintavaan sikarilaatikkoon investoida 🙂 Köyhänmiehen tupakinkostutin on myös esim. omenanpala, mutta tätä olen kuullut käytettävän lähinnä irtotupakan, en sikarien, sopivan kosteuden ylläpitämiseen. Kuivana ovat hieman karskin oloista poltettavaa, mutta suosittelen ehdottomasti yrittämään sikarien uudelleenelvytystä! 🙂

      2. niin ja en usko että teillä kuoriaisia sen kummemmin on, ellei sitten sikarit ole tupaten täynnä reikiä tai jopa jauhoksi syötyjä! Sikariharrastajan kauhuskenaario silti nuo pahuksen sikarikuoriaiset 😀

  2. Löytyihän noita muutama, kun vähän mietti 🙂

     

    1. Tosi kivaa että nappasit haasteen, menenkin heti kurkkaamaan! 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *