Hei 2017 ja kiitos sinä siellä

Ensimmäinen tammikuuta on aina juhlallinen, vaikka täysin arkiseen päivään olisikin naamioitunut. Sellainen oli eilinen ja mietin niitä kaikkia ”tästä se taas alkaa”-uudenvuodenajatuksia. Vuosi vaihtui ystäväperheen kanssa. Lapset villiintyivät sokerihumalassaan, aikuiset laittoivat ruokaa ja istuivat keittiön pöydän äärellä keskiyön yli. Silloin kurkittiin parvekkeelta taivaalle ja sanottiin hyvää uutta vuotta, kaikista pienimmät nukkuivat jo ja skoolattiin kaikelle uudelle. Tänään kävin ostamassa kauniin Muumi-kalenterin ja kirjoitin kevään sivut täyteen lukujärjestyksiä ja aikatauluja. 

Uusi vuosi saa sydämeni pamppailemaan jännityksestä, sillä on luvassa niin paljon. Ja kuitenkin maailma ympärillä on muistuttanut, miten pieniä opiskeluhermoilut tai stressailut arjen muutoksista ovat ja kuinka tärkeinta on iltaisin suukottaa niitä rakkaimpiaan. 

Nyt alkaa viimeinen viikkoni kotiäitinä ja pala kurkussani paisuu samaan aikaan kun olen jo malttamaton. Päiväkotiarki, tarhareput, deadlinet, tenttikirjat. A-pu-a. Nyt on minun aikani, tehdä omaa juttuani, opiskella juuri sitä mitä olen aina oikeasti tahtonut ja aloitinpa samaan aikaan oman projektin, joka on kytenyt mielessäni jo vuosia (apua en uskalla vielä kertoa, mutta ehkä joku arvaa?).

Miten voikaan olla samaan aikaan innoissaan, vähän kauhuissaan ja haikeana? Hassu hassu ihmismieli, mitä kummallisin ja ihmeellisin elämä.

Kaiken uuden myllerryksessä ja aika kiireisen näköisen kalenterin omistajana pohdin ensimmäistä kertaa, että olisiko nyt aika sanoa heipat Lentoaskeleille. Kunnianhimoinen puoli minussa kun aina potee pientä harmitusta siihen, että aikani ei riitä tekemään tästä blogista niin hienoa kuin haluaisin. Haluaisin tehdä kaikki tärkeät asiat kunnolla ja sitä tämä minulle on ollut ja on, tärkeä harrastus ja arjen henkireikä (jo vuosia, ajatelkaa!). Kypsyttelin ajatusta pari päivää ja sitten ahdistuin, mietin jäähyväispostausta ja tajusin, että sehän olisi ihan ihan kamalaa. Että en missään nimessä ole valmis sanomaan heippoja tälle blogille ja teille. Sitten tajusin, että vaikka minun blogini ei olekaan se visuaalisesti laadukkain ja päivity aina useasti viikossa, niin silti olen kerännyt ihan hurjan upean lukijajoukon. Jostain te olette ilmestyneet ja painaneet sydämiä, jättäneet mieleenpainuvia kommentteja juuri oikeilla hetkillä tai piristäneen päivääni, olen päässyt osaksi ihanaa yhteisöä ja että totta kai minä jatkan tätä. Päätin, että en koe enää paineita somenäkyvyydestä tai jos unohdan päivittää Instagramia, vaan tämä blogi kasvaa taas kerran mukanani. Kirjoitan, kun siltä tuntuu ja aika paljon siltä on tuntunut tähänkin mennessä.

Nyt haluaisin kirjoittaa tähän sata kertaa kiitos teille, ihanat superlukijat! Miten paljon kaikkea hyvää toivonkaan teidän upouuteen vuoteenne. Pus.

fb_img_1483297366782.jpg

Haha, bongasin tämän Facebookista enkä pystynyt vastustamaan. 

-Elina 

 

Kommentit (12)
  1. Ihanaa että jatkat kirjoittelua!

    Harmi etten päässyt käymään luonanne, mutta vietin viimeiset kuluneet kolme kuukautta pää pöntössä tai vaihtoehtoisesti muovipussissa 😀 En ihan ollut ajokuntoinen tai muutenkaan kovin aktiivinen poistumaan kotiovesta. Nyt onneksi huono olo on poissa ,vauvauutinen julkinen ja saa taas alkaa kirjoittaa blogia ja elämä normalisoituu. 

    Sun kaikki ajatukset paluumuutosta kuulosti niin tutulta. Ihan kaikki. Hei, pidä huolta että se etelän tapa olla ystävällinen ja huomioida muut ei pääty. Pidetään me sitä yllä Suomessa ollessamme 🙂 

    1. Mmmitää???? 😀 ONNEA!!! <3<3<3<3<3 Voi miten ihania uutisia. Me oltiin myös on off -kipeitä koko viimeinen kuukausi etelässä ja multa jäi melko monet tapaamiset kavereiden kanssa tapaamatta tuolloin pakkauskiireiden keskellä, ihan läheisimmät lopulta päättivät, että ottavat vaikka flunssan vastaan kunhan saadaan vielä nähdä. 🙁 Mutta hei mä ymmärrän niiiiiiin hyvin, itse olen ollut myös ihan kamalassa pahoinvoinnissa molempien lasten kohdalla, oksentanut tosiaan vuorokauden ympäri. Mulla on tiedätkö jotenkin sellainen olo, että me tullaan vielä jossain päin maailmaa treffaamaan! 🙂 <3 Leppoisaa masunkasvattelua!

      Ja todellakin pidetään etelän tapoja elossa Suomessakin! 🙂

      1. Kiitos hirveesti 😛 Mä vietän Tampereella keväällä aikaa, tarkoituksenani bondailla entisen kotikaupungin kanssa ja kaipaan varmasti kahviseuraa Kahvillaan 😉 Et kyllä me kuule luultavasti näemme <3

        Ja se loppuaika ennen muuttoa on aina häslinkiä, niin vielä sairastelut siihen niin uskon että ihan hyvä että otitte iisimmin! 🙂 Ja onneksi mun pahoinvointi on luojan kiitos ohi, mulle riitti se muutama viikko sitä, mut tietty tän syyn takia sitä jaksaa ihme asioita 😀

        Ihana, jään seurailemaan taas blogia ja kommentoimaan!

        1. Voi mulla on ihan mennyt tämä kommenttisi ohi! <3 Ehdottomasti hei mennään Kahvillaan, olisi niin kivaa nähdä! <3 Hetkonen, bebehän on sitten jo myös syntynyt ja tapaan hänetkin?? 🙂 <3 T. Vauvahullu

  2. Iso peukku tälle hyvän mielen harrastukselle ja kaikkea ihanaa tulevaan vuoteen! <3

    1. Voi kiitos ja sitä samaa sinne toimitukseen! <3<3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *