Hei hei vanha koti

Koin eilen sellaisen leffamaisen déjavùn tullessani tyhjään asuntoomme tekemään loppusiivousta. Silmissäni vilisi elokuvanauhana me mieheni kanssa 19-veenä katsomassa asuntoa ensimmäistä kertaa, aukinaiset opiskelusuunnitelmat ja kuplivat etkot sekä tahmeat sunnuntait kavereiden kanssa, kuinka rappukäytävässä tuli silloin ihan sellainen tunne kuin olisin ollut ulkomaille tullut. Se, kuinka varovasti laskimme sängylle turvakaukalon jossa tuhisi vastasyntynyt, kaikki leffaillat, teehetket, yömyöhäiset esseenkirjoittamiset, sekä ne kurjat riidat että ei hitsi oon maailman onnellisin-kelailut iltaisin. 

img_5957.jpg

Arvatkaapa nousiko pala kurkkuun, kun poika heilutti eilen asunnon ovella ja sanoi hei hei kerrostalo.

Tämä viikko on ollut sanalla sanoen hirveä. Siihen on mahtunut (onneksi superlyhyt) norovirusepisodi, joka ilta puoli yhteen venyneet laatikkojen purkamiset tai opiskeluhommien puurtamiset, töitä, loputonta siivoamista, muuttokuormia, sairasteleva lapsi ja miljoona kaikkea hankaloittavaa yllätystä. Onneksi appivanhempani olivat koko viikon apunamme, muuten emme olisi millään selviytyneet kaikesta.

Tein sitten eilen illalla debyytin uudelle asuinseudullemme kulkemalla katuja pitkin koiran kanssa puhelimeen kovaan ääneen pillittäen. Yhdet kadonneet avaimet katkaisivat sen kuuluisan kamelin selän. Joskus paras neuvo minkä voi saada on mennä nukkumaan. Tätä noudatettuani maailma näytti aamulla taas paljon valoisammalta (ja ne avaimetkin löytyivät tietysti ihan hullusta paikasta).

Toivotan miljoonittain hyviä hetkiä ystävilleni, jotka aloittavat vanhassa asunnossamme uuden aikakauden. Paljon kaikkea suloista eli ehkä juuri nyt viiniä,  nopeaa laatikoiden purkamista, hyviä kirjoja ja maailman kivoimpiin naapureihin tutustumista. Me taas lämmitämme tänään illalla ensimmäistä kertaa oman saunan ja pestään taas hetkeksi remonttipölyt pois. Ja kaikkien näiden ylikierrosteni, kireän pinnan ja väsymykseni alla olen kuitenkin ihan imelän onnellinen.

Kommentit (14)
  1. Muuttaminen on kyllä haikeeta! Onnea ja iloa kuitenkin uuteen kotiin 🙂

    (Vaikka onneks meidän edellinen asunto ei missään vaiheessa ollut se Koti, ja loppuvaiheessa jo suunnilleen vihattiin kaikkee siinä. Toki toi pari kyyneltä muistella niitä ekoja päiviä pikkuvauvelin kanssa, mut onneks vauva lähti mukaan 😀 ovee kiinni painettaessa taidettiin jo nauraa räkäsesti, että JES. Nyt sen sijaan, ollaan asuttu tässä reilu vuosi, ja jo nyt joskus itkettää, että sitten joskus tästä varmaan pitää muuttaa pois. En kestä ees ajatella miltä se voi tuntua! Täytyy huolehtia, että sit sillonkin on jotain vielä onnellisempaa edessä 🙂 )

    1. Kiitos paljon! 🙂 Ja te asutte selvästikin nyt juuri sellaisessa kodissa, jota sitten joskus haikeana kiikkustuolissa muistelette. :`)

  2. Ihana kirjoitus! Kodit kyllä varastoivat seiniensä sisälle paljon elämää <3 …ja paljon elämää on odotettavissa myös uuteen – onnea ja ihania hetkiä uuteen kotiin siis!

    1. Kiitos paljon! <3 Ihan jännittää, mitä kaikkea täällä uudessa kodissa taas tullaan kokemaan… 🙂 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *