Hys, ei saa puhua syksystä
Älkää käsittäkö väärin. Tykkään minäkin syksystä silloin kun sen aika koittaa: rakastan keltaisia lehtikasoja, kaikkea pientä uutta mitä syksyisin hankitaan (uusia kyniä penaaliin, pehmeitä neuleita), kutsuvia kahviloita ja sitä uuden alun tuntua.
Mutta älkää, älkää mainitko syksyä kuitenkaan vielä! Olen aivan ahdistuksen kourissa, sillä pelkään että tämä elokuu katoaa jonnekin heinäkuun ja syksyn väliin aivan väärällä tavalla. Elokuu on minun kaikkien aikojen lempikuukauteni. Päivät ovat lämpimiä ja näyttää yhä kesältä, kaikkialla on yhä vihreää ja ihmiset pukeutuvat hellemekkoihin, mutta illan tullen saapuukin hämärä ja tekee mieli kääriytyä neuletakkiin, vaikka ei ole vielä ”sillä lailla kylmä”. Elokuussa on jotain sellaista runollista, parantumatonta ja vähän kohtalokastakin, joka iskee tällaiseen haaveilijaan ja romantikkoon.
Elokuu on juuri sellainen aika vuodesta, jolloin toisin mielelläni ystäviä ulkomailta tänne, sanoisin että tällaista täällä on. Näyttäisin vaatimattomasti auringonkukkapeltoja ja veisin vieraani Naantalin vierasvenesataman laiturien äärelle syömään illalla.
Arvaatte varmaan miksi haluan mennä naimisiinkin elokuun lopulla, tanssia häävalssia meren rannalla.
Joten. Kaikki tätä lukevat ystäväni: sensuroikaa kiltit sana syksy puheistanne kun tavataan. Laittakaa minun mielikseni päälle vielä kesävaatteet, ainakin saapikkaista tai nilkkureista minulle tulisi tosi paha mieli. Kanssabloggaajat, laittakaa ainakin otsikkoon se sana jollain tapaa, etten vahingossa vielä menetä elokuutani ihaillessani uusia trenssejänne, tuoksukynttilöitänne ja lastenne tyylikkäitä syysasuja. Täällä minä nimittäin kävelen vesisateessa varvastossuissa ja hoen ettei ole yhtään kylmä.
Kesän loppu tarkoittaa tänä vuonna niin montaa asiaa: kauan odotetut häät ovat sitten takanapäin, ulkonakaan ei ole enää lämmintä ja minä hyppään takaisin kalenterielämään ja poika aloittaa päiväkodin (Onhan niitä monia hyviäkin asioita ja arkikin ihan kivaa, kuten viime postauksessakin totesin. Ne eivät nyt kuitenkaan mahdu tähän postaukseen, ymmärrätte varmaan).
Niin että puhutaan nyt ihan vaan näistä kesäsateista, eikä mistään kesän loppumisesta, tai varsinkaan laiteta sitä s-etuliitettä sadesanan eteen.
Oli se sitten mikä sade hyvänsä, poika nukkuu kadehdittavan rauhallisesti veden ropistessa ikkunaan.
Ps. Ei siis mitään hermojen prakaamiseen viittaavaa näin häästressin alla…