Hys, ei saa puhua syksystä

Älkää käsittäkö väärin. Tykkään minäkin syksystä silloin kun sen aika koittaa: rakastan keltaisia lehtikasoja, kaikkea pientä uutta mitä syksyisin hankitaan (uusia kyniä penaaliin, pehmeitä neuleita), kutsuvia kahviloita ja sitä uuden alun tuntua. 

Mutta älkää, älkää mainitko syksyä kuitenkaan vielä! Olen aivan ahdistuksen kourissa, sillä pelkään että tämä elokuu katoaa jonnekin heinäkuun ja syksyn väliin aivan väärällä tavalla. Elokuu on minun kaikkien aikojen lempikuukauteni. Päivät ovat lämpimiä ja näyttää yhä kesältä, kaikkialla on yhä vihreää ja ihmiset pukeutuvat hellemekkoihin, mutta illan tullen saapuukin hämärä ja tekee mieli kääriytyä neuletakkiin, vaikka ei ole vielä ”sillä lailla kylmä”. Elokuussa on jotain sellaista runollista, parantumatonta ja vähän kohtalokastakin, joka iskee tällaiseen haaveilijaan ja romantikkoon.

Elokuu on juuri sellainen aika vuodesta, jolloin toisin mielelläni ystäviä ulkomailta tänne, sanoisin että tällaista täällä on. Näyttäisin vaatimattomasti auringonkukkapeltoja ja veisin vieraani Naantalin vierasvenesataman laiturien äärelle syömään illalla. 

Arvaatte varmaan miksi haluan mennä naimisiinkin elokuun lopulla, tanssia häävalssia meren rannalla. 

Joten. Kaikki tätä lukevat ystäväni: sensuroikaa kiltit sana syksy puheistanne kun tavataan. Laittakaa minun mielikseni päälle vielä kesävaatteet, ainakin saapikkaista tai nilkkureista minulle tulisi tosi paha mieli. Kanssabloggaajat, laittakaa ainakin otsikkoon se sana jollain tapaa, etten vahingossa vielä menetä elokuutani ihaillessani uusia trenssejänne, tuoksukynttilöitänne ja lastenne tyylikkäitä syysasuja. Täällä minä nimittäin kävelen vesisateessa varvastossuissa ja hoen ettei ole yhtään kylmä.

Kesän loppu tarkoittaa tänä vuonna niin montaa asiaa: kauan odotetut häät ovat sitten takanapäin, ulkonakaan ei ole enää lämmintä ja minä hyppään takaisin kalenterielämään ja poika aloittaa päiväkodin (Onhan niitä monia hyviäkin asioita ja arkikin ihan kivaa, kuten viime postauksessakin totesin. Ne eivät nyt kuitenkaan mahdu tähän postaukseen, ymmärrätte varmaan).

Niin että puhutaan nyt ihan vaan näistä kesäsateista, eikä mistään kesän loppumisesta, tai varsinkaan laiteta sitä s-etuliitettä sadesanan eteen.

elokuu2013_013.jpg

Oli se sitten mikä sade hyvänsä, poika nukkuu kadehdittavan rauhallisesti veden ropistessa ikkunaan. 

 

Ps. Ei siis mitään hermojen prakaamiseen viittaavaa näin häästressin alla…

Kommentit (11)
  1. Ihan kummasti moni suomalainen on sitä mieltä, että vain heinäkuu on kesää – kesäkuussa kesä ei ole vielä alkanut ja elokuussa mennään takaisin töihin niin eihän se kesää voi olla 😉 vaikka usein nykyään syyskuun alkukin on vielä ihan kesää 🙂

    1. Aivan, syyskuun alussa voi olla vielä niitä aivan ihania loppukesän päiviä. Nautin niistä aina ihan hirveästi, sillä niissä tietää aina että nämä ovat ne viimeiset lämpöiset säteet pitkään aikaan, niihin tekee vaan mieli heittäytyä ja ajatella ettei se talvi ehkä ikinä tulekaan. Vaikka syksykin on kyllä kanssa kiva, sitten kun sen aika on!

      Kertoohan sen muuten jo kuukausien nimetkin: elokuu = silloin kuuluu nauttia elosta ja kesästä, syyskuu = se syksy sitten. 😉

  2. Olet niin oikeassa, elokuu on kesäkuukausi ja sillä sipuli. Suomen kesä on muutenkin niin lyhyt, että en voi ymmärtää tätä syksyvouhotusta ennen aikojaan. Syksy on ihana, ehkä kesääkin ihanampi, mutta sen aika ei ole vielä.

    1. Juuri näin! Tällaisissa asioissa ei sovi kiirehtiä vaan nautiskella kesästä loppuun asti!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *