Hyvä puoli vanhojen kuvien katselemisessa

Apua. Löysin eilen vanhingossa vanhan Skydrive-tilini kätköistä vuosina 2007-2009 sinne säilömiäni kuvia ja voin kuulkaas kertoa, että niiden katseleminen oli tuskallista. Ja koska olen sitä mieltä, että itseään ei pidä ottaa liian vakavasti (tai sitten minulta vain puuttuu itsesensuuri/itsesuojeluvaisto), jaan muutaman kuvan teidänkin kanssanne.

 

Heti kun olin päässyt yli ”miten mä olin noin laiha”-kysymyksestäni, herättivät kuvat monia muitakin pohdintoja. Esimerkiksi seuraavia:

Miksi niin monessa näkyi kymmenen sentin kaistale vatsaani?

Miksi värjäsin ja tupeerasin hiuksiani niin raskaasti?

Oliko tavoitteenani jonkinlainen piilogangsta-look?

Miten pystyin kumartumaan noissa farkuissa?

Mitä nuo poseeraukset ovat?

Mikä on tuo outo muovilaukku, jota roikotan niin monessa kuvassa?

Miksi tungin bootcut-lahkeet puoleen sääreen yltävien saapikkaiden sisälle?

Ja kaikkein suurimpana: mitä hemmettiä? 

 

Hetken mietiskeltyäni muistin vastauksen heti ensimmäiseen kysymykseen: silloin en vielä rakastanut näin paljoa pastaa, punaviiniä, juustoja ja croisantteja. Ja kävin viisi kertaa viikossa aerobicissa. Syy ei ole suinkaan se, että minulla on kaksi lasta vaikka niin haluaisinkin väittää, vaan ihan suoraan sanoen herkuttelijan luonteeni. 

Vastaukset muihin kysymyksiin ovat unohtuneet, mutta se ei haittaa, sillä en muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin eilen noita kuvia katsellessani. Kaikista ”miksi en ole enää noin laiha”-kysymyksistä ja järkyttävästä myötähäpeästä huolimatta vanhojen kuvien katselussa oli hyvien naurujen lisäksi yksi todella piristävä huomio: luojan kiitos tyylini on kehittynyt noista vuosista! 

Mikä on hauskin tyylijuttu, minkä olet löytänyt vanhoja kuvia katsellessasi? Entä mitäs pidit näistä asuista? ;) 

Seuraatko jo? Facebook / Instagram / Ota yhteyttä: lentoaskeleita@gmail.com