Kiitos kauniista eleistä

Minä ärsytän itsekin itseäni tällä hetkellä, kun valitan jatkuvasti vaan kiirekiirekiire. Tässä paletissa tuntuu olevan  vain niin monta juttua, että aika tuntuu loppuvan joka suunnalta kesken. Ja juuri kaiken tämän härdellin keskellä ystävälliset eleet tuntuvat ehkä merkittävämmiltä kuin koskaan. Viime syksynä aloin kampanjoimaan inhimillisyyden ja toisten huomaamisen puolesta ja olin aivan järkyttynyt ihmisten välinpitämättömyydestä. Nyt täytyy sanoa että voisin laittaa vastakohtaisen kampanjan pystyyn. Viime viikkoina meidän perheemme on saanut niin paljon mukavia ja sydämellisiä eleitä toisilta, että en voi muuta kuin huokaista onnellisena siitä, että näitä ihmisiä löytyy.

lomogram_2014-04-01_07-34-38-pm.jpg

Jossain mielen sopukoilla on tieto siitä, että nämä viimeiset lumet ja jäät sulavat kohta, että nyt voi jo sanoa talven olevan takana.

Olemme saaneet kantoapua painavien huonekalujen kanssa tutuilta ja tuntemattomilta, sekä kaikkea mahdollista jeesiä remontista, ruuanlaitosta ja lapsenhoidosta lähtien pojan isovanhemmilta. Ystävä ilmestyy uuden kotimme oven taakse suklaan ja kukkasten kanssa juuri silloin, kun kahvibreikki olisikin tarpeen. Kun aikataulut pettävät yllättäen ja vanhan asunnon siivoamisessa meinaa tulla kauhea paniikki kiire, syöksyy asuntoon muuttava ystäväni apuun, eikä loppusiivoustressi tunnu yhtään niin kurjalta yhdessä jutustellen ja tehden. Hiekkalaatikon reunalla uudet naapurimme kutsuvat perheemme syömään, ettei meidän tarvitse siellä remontin keskellä alkaa kokkailemaan vaan pääsisimme valmiiseen pöytään (!!). 

Tiedättekö, näitä ihmisiä vaan on ja löytyy. Pieniä ja isoja asioita, joilla jokaisella on aivan suunnattoman suuri merkitys. On ihan sanaton olo. Minä olen sitä tyyppiä, jolle avun pyytäminen on yksi maailman vaikeimmista jutuista ja jonka on aivan lapsellisen vaikeaa myöntää, jos joskus on vähän rankkaa. Nyt on ollut todella kasvattavaa myöntää, että ei ihminen pärjää aina vaan itse. Toivottavasti minä saan vielä mahdollisuuden laittaa tämän kaiken ystävällisyyden kiertämään eteenpäin. Kiitos.

<3

Kiitos myös viime postaukseen tulleista kommenteista. Luin niitä illalla kännykästä tosi väsyneenä, ja tulin tosi tosi tosi hyvälle mielelle. <3

Kommentit (14)
  1. Voi, mä antaisin melkein mitä vain, että joku tulis nyt siivoais tän katastrofin! Mutta täytyy sanoa, että liian ihania muuttoapulaisia meilläkin nyt viikonloppuna oli, muutaman palveluksen tässä kokee olevansa velkaa 🙂

    1. Nyt täytyy miettiä oikein, että miten sitä itse voisi joskus antaa edes osan avusta takaisin. 🙂 Vaikka ei olisi muuttopuuhia muilla luvassa, niin jotain olisi silti mukavaa keksiä. Ja kuule I feel u tuon katastrofihomman suhteen. Vaikka apua on tässä ollut todella paljon, niin silti vaan kun ensin on pestävä huolellisesti jääkaapit, vessat ym niin muu kämppä ehtii räjähtää, ja hommahan alkaa aina alusta. 😀

  2. Ihanaa että tulee pieniä eleitä 🙂 Mä voisin viedä teidän koiran kävelylle, mut oon vähän liian kaukana sitä varten 🙁

    1. Hih ihana! Mutta voisi olla tosiaan hiukan turhan pitkä lenkki sulle. 😀 Ootko muuten vielä jutellut niiden naapureidesi kanssa koiranlenkitysjutuista? 🙂 Voisin oikeesti kuvitella, että itse ainakin mielelläni lainaisin Peteä jonkun luotettavan koirienystävän lenkkeilykaveriksi joskus, jos joku kysyisi. 

      1. Oon tyytynyt houkuttelemaan kavereita joilla on koira lenkille kanssani. Ja naapureiden kanssa ihastelen niiden koiria ja juttelen paljon, koetan tutustua niihin niin et joku päivä vois ihan muuten vain ehdottaa et mitäs jos kävisin välillä teidän puolesta lenkillä? 🙂

        Ja pian on pääsiäinen ja pääsen kävelyttelemään kahta suosikkikoiraani. Eilen fiilistelin niitä skypen kautta kun siskontytöt soitteli mulle.. Pikkupallerokin on kasvanut.

        ja sit muuten, onko sulla instagramia? 

        1. Kuulostaa hyvältä lähestymissuunnitelmalta! 🙂 Sitten kun käytte tutuiksi, niin on luontevaa kysäistä voisitko käydä joskus lenkillä koiran kanssa. Hih, koiraskypetystä! Koirakaverit on tärkeitä, vaikka eivät omia olisikaan. Itsekin haaveilin koirasta oikeastaan koko lapsuuteni/teini-iän ja lenkkeilytin aina tuttujen koiria. 🙂 

          Eipä muuten ole instagramia, koska Lumiat on buu. Olen tässä viime aikoina tosin onnistunut tuhoamaan niitä kaksi kappaletta, ehkä seuraavaksi hommaan instagram-kelpoisen puhelimen. 🙂 Vaikuttaa kyllä koukuttavalta puuhalta se instailu! 

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *