Kolmen kaupungin asukkaat

Meidän perhe on jo aika harjaantuneita reissaajia. Pakkaaminen, tavaroiden autoon roudaaminen, matkavirikkeiden keksiminen, koiran ja pojan autoon vyöttäminen, ajomatkat ja muualla vietetyt viikonloput ovat meille arkea. Pari tuntia täyteen pakatussa farmarissa ei tunnu enää oikein missään.

kesakuu_2013_036.jpg

Ollaan todella läheisiä meidän molempien vanhempien kanssa, ja kotikaupungeissamme asuu iso osa ystäväpiiristä ja sukulaisista. Olemme monta kertaa harkinneet muuttoa hieman lähemmäs, mutta faktojen tarkastelu palauttaa meidät nopeasti maan pinnalle (eli työt ja opiskelut). Niinpä meistä on vaivihkaa tullut, vähän vahingossa, kolmen kaupungin kansalaisia.

Kyllähän minä aika kaupunkilainen olen, siitä ei pääse mihinkään. Rakastan kaupungissa asumisen tuomia mahdollisuuksia, kahviloita ja ravintoloita, kaupungin katuja, historiaa ja yleistä tunnelmaa. Vastaan tulevia erilaisia ihmisiä, puistoon kokoontuvia vilttikuntia. Olen todella kiintynyt Tampereeseen näiden vuosien aikana, kaupunkikämppäämme kaikesta huolimatta, mutta ei tarvita kuin pari tuntia autossa, ikkunoista viliseviä peltomaisemia tai meri ja minä sanon, että kyllähän minä täälläkin voisin asua.  

Välillä kopsuttelen koroissa Hämeenkadulla, ja välillä lompsuttelen anoppini crocseissa pellon vartta reunustavaa hiekkatietä. Välillä taas jalkani kuljettavat minut kuin itsestään syväraumanlahden laitureille, ja tunnen pakonomaista tarvetta upottaa varpaani meriveteen.

kesakuu_2013_024.jpg

Lenkkimaisemia iltapäivältä

kesakuu_2013_013.jpg

Välillä tämä on aika raskastakin, kun aina saa olla pakkaamassa ja purkamassa laukkuja. Toisaalta, olen aika tyytyväinen siitä, että vaikka poikamme kaupunkilaislapsi onkin, hän oppii pienestä pitäen että ruuan voi hakea suoraan pellosta, mamilan naapurin lehmiä voi mennä ihmettelemään ja että niistä tulee maitoa, kuinka veneen kyytiin kiivetään ja että paatissa käytetään pelastusliivejä. Eli voi tällainen kolmen kaupungin kansalaisuus olla ihan avartavakin elämäntyyli.

toukokuu_13_049.jpg

Eiköhän se aika näytä, minne me kiertolaispoppoo asetutaan. Oli kuinka kliseistä vaan, mutta minun kotini on siellä missä nuo kaksi tyyppiäkin ovat, jotka nyt nukkuvat tuolla makuuhuoneessa. <3

 

Kommentit (10)
  1. Voi harmi ei ole mitään parempia vinkkejä, meillä on nimittäin oikeastaan aika samanlaiset niksit käytössä! Yritetään yleensä aina kuin vaan mahdollista ajoittaa päiväuniaikaan matkat, jos vain suinkaan mahdollista. Silloin kun ei ole, meillä toimii aika hyvänä viihdykkeenä tällä hetkellä mm. vesipullo (kuulin muuten hetki sitten kamalan kauhutarinan siitä kuinka pikkulapsi meinasi tukehtua takapenkillä leikkiessään vesipullon korkin siihen ylimääräiseen muoviosaan, eli meilläkin vaihtui nämä pullot sellaisiin ”jumppapulloihin”), rusinat ja se, että toinen vanhemmista matkaa pojan seurana takapenkillä. Ja tutulta kuulostaa myös nuo lauleskelut ja lorut sekä leluilla leikittämiset. Ihan paniikkitilanteissa, kun lelut lentää penkille ja volyymi kohoaa, ollaan annettu kännykkä käteen uudelleen ohjelmoitavaksi!:D

    1. Pakko jakaa tämä: naksujen yms lisäksi, viimeisenä hätäkeinona ilmeisesti jotenkin vaistomaisesti mä ja ukkeli aletaan laulamaan. Minä en siis edes osaa laulaa, harvemmin edes osaan kaikkia sanoja. No jälkikasvun tämä usein ainakin ilmeisesti säikäyttää sen verran, että hiljenee meidän kiekunan äärellä hetkeksi, joskus jopa intoutuu laulamaan mukana, mikä hoilotetaan ”laiva, laiva, minnekä laivaaaaa meeeeneeee” tai muita tuttuja viisuja. On muutaman kerran ollut aika pitkät 40 viimeistä kilometriä…

      1. Joo tätä muuten meilläkin harrastetaan! 😀 Popsi popsi porkkanaa hiljentää usein hetkeksi. En tiedä nauraako poika silloin sen viisiminuuttisen minulle jotenkin sisäisesti… 😀

        1. Niin ja hei nuo videopätkät, aika ovelaa!

  2. Ihanat maisemat kyllä! Aika pienestä kylästä kun olen kotoisin järven rannalta, niin nyt nautin täysin rinnoin kaupunkiasumisesta. Silti on mukava sillion tällöin (varsinkin kesäisin) kävästä järven rannalla itikoiden syötävänä, vaikka ajotamkat ovatkin pikkuneidin kanssa astetta raskaampia kuin aiemmin 🙂 

    1. Minäkin nautin todella siitä että saan asua kaupungissa, tästähän aina haaveilinkin pikkukapungissa asuessani. On niissä kotimaisemissa kuitenkin vaan jotain nostalgiaa, mitä kestää vaikka niiden hyttystenkin kustannuksella! 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *