Kun englanti kielen vei
Vitsit, kuinka kiitollinen olenkaan ollut suomalaiselle koulujärjestelmälle tänne muutettuamme. Miten siistiä onkaan, että me suomalaiset osaamme puhua ja lukea toista kieltä (usein vielä myös kolmatta tai useampaakin) sujuvasti, niin että pystymme ihan todella kommunikoimaan uudessa kieliympäristössä sen ansiosta. En osaa kuvitellakaan kuinka vaikeaa olisi ollut hypätä keskelle kulttuuria, jonka kieltä ei olisi ennalta jo osannut. Nostan hattuni korkeuksiin näin tehneiden kohdalla! Moni täällä on ihmetellyt, että miten me voimme puhua englantia, vaikka olemme juuri tulleet tänne. Asia, jota olen ennen pitänyt oikeastaan itsestäänselvyytenä. Suomalaiset usein arastelevat aksenttiaan turhaan, niin minäkin tein aluksi, mutta amerikkalaiset ovat niin kohteliaita, että he ovat saaneet minut uskomaan, että aksenttini on suloinen (hah). Mutta miksi meidän aksenttimme olisi sen huonompi kuin muidenkaan?
Minäkin vähän hihittelin muiden mukana netissä kiertäneelle suomalaisen näyttelijättären haastatteluvideolle, missä suomenkieliset sanat olivat jonkun verran unohduksissa. Mutta minun hihittelyni joukossa oli kylläkin itseironiaa, sillä myönnän häpeillen puhuvani nykyään ihan kamalaa finglishiä mieheni kanssa aina välillä. Emme usein, mutta varsinkin väsyneenä, jos on ensin ollut menossa koko päivän ja käyttänyt englantia, on niin paljon helpompaa mennä sieltä missä aita on matalin ja valita englanninkielinen sana keskelle puhetta. Hyi minua. Kieli on ollut minulle aina todella tärkeää ja rakastan suomen kieltä. Nyt siis ryhdistäydyn!
Olen vähän vanhanaikainen varpaillani englanninsukuisten uudissanojen sekä puhekielen ilmausten kanssa. Vierastan vaikkapa dinnereitä ja brekuja. Vaikka kyllähän näitä omastakin puheestani löytyy liuta, ihan joka päivä. Pidän toki myös englannista, mutta silti tahdon pitää nämä kielet erillään.
Mutta ilmeisesti ei riitä, että käyttää sen pari sekuntia muistellakseen sanaa, joka on yht äkkiä mennyt suomeksi hukkaan. Sillä salakavalasti sanonnat ovat alkaneet hiipiä kaameina käännöksinä puheeseeni. Vai mitäs mieltä olette esimerkiksi seuraavista huikkauksistani:
"pidä silmät hänessä" (vai pidä häntä silmällä?)
"ota vaan kaikki aika jonka tarvitset" (Tai ehkä kuitenkin "ei kiirettä"?)
"oi hän tekee niin hyvää työtä!" (lapsen pyöräillessä, ei kyllä sovi yhtään suomalaiseen puheeseen!)
"mä olen niin yli siitä"
Apua!
Hei ja miksi kukaan ei varoittanut, että siinä vaiheessa kun lapsi alkaa oppia englantia, eivät aikuiset voi enää puhella keskenään lapsilta salakielellä! "Ai miksi te katsotte illalla elokuvaa ja syötte karkkia, ilman mua vai? Mä aion mennä tänään myöhään nukkumaan." Seuraavaksi käyttöön sitten ruotsi, johan oli aikakin prepata (hah, siinä heti paha missä mainitaan!) sitä.
Kommentit
Tuttu juttu! Eritoten jos yrittää samalla puhua englantia ja samalla suomentaa omalle seuralaiselleen meijän käymiä puheita (öööm, odotas hetki mikä se sana olikaan!) Tai kun sulle tulee englannin kielinen asiakas ja heti perään ovella tyyliin jonottaa jo ihan normaali suomalainen tyyppi. Kieli solmussa, jepjep!
Suomen koulujärjestelmälle kyllä isot pointsit tuosta vieraiden kielten pakollisista opinnoista, englanti kun nyt on pakollinen kieli (ala)/yläasteella ja maailman käytetyin kieli.
Kahden kielen puheet ovat mustakin hankalimpia, juuri nuo tilanteet, jossa vaikka poikani haluaa minun suomentavan hänelle käytävää keskustelua. Onneksi hänkin ymmärtää koko ajan enemmän ja enemmän!
Haha! Just tuossa yks päivä mietin, että kuinkahan nopeesti äidinkieli lähtee sekoittumaan toiseen kieleen, kun tuntuu, että hetken englannin puhumisen jälkeen on vaikea heittää yhtäkkiä takaisin suomeksi. :D
Oon ite lähössä kahden ja puolen viikon päästä Australiaan ja en voi olla enempää onnellisempi, että meillä on niin hyvä kieltenopetus. Vaikka vähän jännittää, miten se kieli taipuu taas englanniksi ja vielä enemmän, miten ihmeessä mä ymmärrän australianenglantia?! :D
Oi Australiaan, ihanaa!! Kuinka kauan olette reissussa? Veikkaan, että menee pieni hetki ennen kuin saa aksentista kiinni, mutta korva tottuu nopeasti ja parissa päivässä ymmmärrät jo! Näin ainakin itselläni meni etelän murteen kanssa, vaikka vieläkin on joskus tilanteita, joissa joku puhuu niin niin murteella, että on vaan pakko pyytää toistamaan :D
Pari viikkoa ja yksin menen! :D Jätän perheen miehet lomailemaan keskenään. Mun yksi kaveri asuu siellä, niin otin tilaisuudesta vaarin ja nappasin itelleni vapaata. Ikävä tulee varmaan olemaan kamala, mutta kaksi viikkoa kestää vaikka päällään seisten. :D Enää 13 pvää!
Allekirjoitan tuon! Ja on varmaan tyyppikysymys miten nopeasti alkaa viljellä sanoja sekaisin. Mä huomaan että jo ihan työsanasto tulee arkikieleen. Olen tehnyt meklarihommia työkseni aiemmin ja sieltä tulee esim. bidata, offeri, (ja miljoona vielä järkyttävämpää lyhennettä), joita valitettavasti tulee viljeltyä ihan normikielessäkin. Kamalaa ja kuulostaa ihan dorkalta. Tiedän, mutta ne tulee ihan vahingossa.
Offeri! :D Mutta ymmärrän täysin.
Argh mä niin inhoan kun ihmiset tekee tuota, ja nyt sitten kolmen vuoden Jenkeissä asumisen jälkeen alan tunnistaa omassa puheessani noita sanahirviöitä. Ihan jo omien lasteni takia haluaisin olla johdonmukainen siinä, että puhun heille pelkästään hyvää suomea (muilta ihmisiltä lapseni eivät sitä sitten juuri kuulekaan). Kuitenkin nyt, kun kokopäivätyöni vuoksi puhun päivittäin enemmän englantia kuin äidinkieltäni, puheeseen on eksynyt ihan hirveitä ilmauksia.
Välillä hankalaa on se, kun suomen kielessä ei yksinkertaisesti ole olemassa vastinetta jollekin englanninkieliselle käsitteelle (esim. peanutbutter-jelly sandwhich: en tod. ala vääntämään "maapähkinävoi-hillo-voileipä")! Mutta ärsyttää, kun huomaa sanoneensa "otan suihkun" tai "tekee järkeä" (make sense). Ja joskus hihittelin siskon kanssa kun kielikuvatkin alkoivat mennä sekaisin, on nimittäin aika hilpeyttä herättävää, kun ilmaukset "takki auki" ja "ranteet auki" menevät sekaisin (merkitys voi olla vähän ehkä eri)...
Lapset meillä puhuvat kyllä just sitä finglishiä, mitä sitten yritän hienovaraisesti korjailla toistamalla lapsen viestin hyvällä suomella. Tämä on todistetusti tietyn ikävaiheen juttu, sillä 5-vuotiaamme on tästä jo päässyt vähän paremmin yli. 3-vuotiaan tyypillisiä lauseita ovat esim. nämä kaksi tällä viikolla kuultua: "pappa, mun wagonista lähti wheel pois!" ja "mommy, mä oon vielä niin pieni että mä en osaa wipe mun-self." :)
Oi apua, nyt huomasin itsekin viljeleväni tuota "tekee järkeä"! :D Itse haluan myös pitää kiinni hyvästä suomesta juuri lasten vuoksi. Toki muutenkin, emmehän ole jäämässä tänne pysyvästi. Välillä se on vaan hankalaa, varsinkin tällaisessa vaiheessa kun itsekin vielä mukautuu uuteen kieleen.
Jotenkin tosi hellyyttävä tuo "pappa, mun wagonista lähti wheel pois!". <3
Haha kai te muuten syötte siellä vaan luomu made ruokaa ;D
Aika paljonhan noita sanakäännöksiä tosiaan on jo käytössä, esim toi aiemmin mainittu "tekee järkeä". Mut toisaalta monet niistä mieltää ehkä helposti murteekskin, mä en edelleenkään tiedä onko "ottaa bussi" tullut käännöksestä vai sanotaanko maalla niin muutenkin :'D
Ja joku aika sitten kuulin kun yks äiti sano lapsestaan toiselle äidille, että "otatko sen silmälles", kun ite poistu hetkeks paikalta. Mun mielestä se oli jotenkin hauska ilmasu ja vaihtelu siihen miten ite sanois, "katotko hetken ton perään" tms, enkä tostakaan osaa sanoo onko se paikallinen ilmaisu vai tullut ns suoran käännöksen kautta jostain.
Kieli on kyllä hauska väline! Enkä mäkään oo sitä mieltä että mikään ei saa muuttua eikä lainasanoja muodostua, gyl caucana ollemme wanhast' ja aidost' suomesta (okei raumalla puhutaan kai edelleen noin), mut jos paljon (kotikielisessä seurassa) puhuu sellasta "mun täytyy tulla groceryn kautta kun unohdin ostaa breadia ja lapsilla ei oo anything iltapalaa", niin onhan se vähän... :D mut kyllä sen sillon ymmärtää jos muuten puhuu päivät toista kieltä ja sit pitäis nopeesti vaihtaa pariin lauseeseen kieltä.
Siis totta kai pyrimme syömään mahdollisimman luomu made ruokaa. Välillä täytyy joustaa ja ostaa non-organic, mutta kyllä sen kanssa pystyn ihan live with. ;DD
Hei mäkin olen kuullut tuon otatko silmälles! Aika hauska. Mihinköhän murrepiiriin mahtaa kuulua? Hahahah ja mä ihmettelinkin ensin, että miksi kirjoitat rauman murteella! :D Viikko kotikulmilla ja puhun just noin. Ihan noin hurjasti ei sentään meidänkään finglish taivu, mutta en taida edes kehdata paljastaa niitä lausehirviöitä, joita omastakin suustani on joskus päässyt. ;)
Tuttu tunne! Omista sutkautuksistani Amerikassa asuessani on jäänyt mieleen "otan suihkun" ja "se ei tee mitään järkeä", kamalia molemmat :D
Olen kanssasi samaa mieltä suomalaisten kielitaidosta. Tosin tuntuu, että ainakin itse ollessani koulussa kielioppiin keskityttiin todella paljon ja oli tärkeää, että lauseet oli oikein. Puhumiseen kynnys on aina suurin. Ei pitäisi pelätä virheitä! Ihmiset usein ovat armollisia ulkomaalaisten suhteen ja sanojen unohtuessa hyvä keskustelukumppani yrittää auttaa ja ehdottaa oikeaa sanaa.
Minulle ulkomailla asuminen oli paras keino päästä yli puhumisen pelosta. Silloin ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kielen käyttäminen :)
Just niin, turhaan niitä virheitä pelkää! Niistähän juuri voi oppia, jos keskustelukumppani auttaa korjaamalla. Toisaaltahan on hyvä, että siihen kielioppiin keskitytään, sillä sen pitäisi antaa meille varmuutta käyttää kieltä, kun kielitaito on niin varmalla pohjalla. Mutta se saattaa kuitenkin nostaa jopa sitä puhumisen kynnystä, sillä
olemme niin tottuneita viilaamaan sitä kielioppia! ;)
Ja minähän en edes ollut tajunnut käyttäväni tuota "tekee järkeä", ennen kuin se ylempänä kommenteissa mainittiin. :D
Kuulostaa kovin tutulta! Nimenomaan tuo "tekee järkeä" ja muut vastaavat tahtoo hiipiä omaankin puheeseeni silloin harvoin kun suomea pääsee puhumaan.
Kerran muistan kertoneeni kaverilleni Skypessa syöneeni juuri greippejä. Kaveri ihmetteli, että ai ihan sellaisenaanko, ja vielä monta greippiä? Minä siihen tyynenä, että no tietenkin sellaisenaan ja toki niitä nyt tulee syötyä monta, kun ovat niin pieniä. Sitten alkoi mieleen hiipiä epäilys, että tässä keskustelussa on nyt jokin pielessä... sitten hihkaisin "ei kun viinirypäleitä! Grapes!"
Hetken Suomessa oltuani sanat alkavat rullata paremmin, mutta jos töissä yhtäkkiä arvaamatta joutuu puhumaan suomea (mikä tapahtuu äärimmäisen harvoin), huomaa kyllä etten ole ollut Suomessa päivääkään töissä - mikään yksinkertaisinkaan ammattitermi ei tule luontevasti suomeksi. Siinä sitten änkytän kuin mikäkin idiootti ja toivon, etten olisi edes paljastanut suomalaisuuttani...
Hahah kevyestihän menee pussillinen grapes! ;) Voin kyllä kuvitella, kuinka vaikeaa on ammattisanastoa kääntää kielestä kieleen, jos on tottunut käyttämään sanastoa vain jommalla kummalla kielellä.
Mullekin on amerikkalaiset monen monta kertaa tulleet sanomaan, että "your accent is so cute!". Aina toi cute. Ja totta kai sit perään kehutaan, kuinka hyvä kielitaito on. Mun arvostus suomalaista koulutusta kohtaan on myöskin noussut täällä, koska ollaanhan me nyt ihan tosi hyviä englannissa. Täällä Piilaaksossa on paljon maahanmuuttajia, joilla on huono kielitaito tai sitten paljon suomalaista aksenttia epäselvempi aksentti. Suomiaksentti on kuitenkin tosi selkeä, vaikka se meitä itseämme joskus nolottaisikin. :D Mua on myös jotkut muut mamut luulleet natiivipuhujaksi, mikä ei tosiaan kerro siitä, että olisin hyvä englannissa, vaan siitä, että meidän suomalaisten lähtökohdat englannissa on niin huiput.
Meidänkin perheessä muuten käytetään usein finglishia... se vain jää. Enkä tykkää mäkään. :)
Joo sama täällä, aina cute tai sitten sweet! :D Toisaalta tämä on asia, jossa aion itsekin tästä lähin kehua kaikkia suomea opettelevia, se nimittäin on ainakin itselleni antanut varmuutta puhua, kun olen päässyt yli siitä suomalaisten tuntemasta "meidän aksentti on ihan kamala"-pelosta. Veikkaan, että me suomalaiset pelkäämme puhuvamme sitä kuuluisaa Räikkös-englantia. Suomalainen kieltenopetus kouluissa on kyllä ihan huipputasoa!
Mä olen itse asunut nyt puoltoista vuotta Englannissa ja viime vuosi oli jotenkin helpompi kun puhuin töissä enkkua ja kavereiden kanssa vähän riippuen kun vapaa-ajalla tuli hengattua suomalaisten kanssa.. Nyt työskentelen pohjoismaisten asiakkaiden kanssa eli koko ajan menee kaksi kieltä samaan aikaan ja välillää tulee vähän sekoitettua niitä.. Pahinta on kun olen kaksi kertaa sanonut vahingossa suomeksi "osaatko" (can you please) "voisitko" (could you please) sanan sijaan soittaessani esim. jollekin sihteerille joka sitten ohjaa puheluni oikeaan paikkaan. Puhun muutenkin välillä liian suoraa enkkua koska haluan pitää viestini selkeänä (monesti työskennellään todella tiukkojen tilanteiden kanssa ja asia pitää selittää nopeasti ja selkeästi sekä löytää joku plan b joten käytän mieluummin can, must, will kuin could, should tai would)
Mutta mielenkiintoista pohtia tätä, minulle taisi joku viimeksi suomessa käydessäni tokaista että kuulee sustakin että olet ulkomailla ollut ja se tuli yllätyksenä kun itse luulee että ei ehdi niin nopeasti muuttua tuo kieli mutta koko ajanhan se muuttuu ellei pidä itse huolta että sitä kehittää joka päivä.
Hei nyt heräsi mielenkiinto, että millä lailla ystäväsi sitten kokivat kielesi muuttuneen? Voin vain kuvitella, millaista sopeutumista vaatiikaan työskennellä uudella kielellä- ja löytää sieltä ne oikeat tavat tiettyissä tilanteissa puhumiseen, vaikka kieli hallussa olisikin!
Kommentoi