Kun englanti kielen vei

Vitsit, kuinka kiitollinen olenkaan ollut suomalaiselle koulujärjestelmälle tänne muutettuamme. Miten siistiä onkaan, että me suomalaiset osaamme puhua ja lukea toista kieltä (usein vielä myös kolmatta tai useampaakin) sujuvasti, niin että pystymme ihan todella kommunikoimaan uudessa kieliympäristössä sen ansiosta. En osaa kuvitellakaan kuinka vaikeaa olisi ollut hypätä keskelle kulttuuria, jonka kieltä ei olisi ennalta jo osannut. Nostan hattuni korkeuksiin näin tehneiden kohdalla! Moni täällä on ihmetellyt, että miten me voimme puhua englantia, vaikka olemme juuri tulleet tänne. Asia, jota olen ennen pitänyt oikeastaan itsestäänselvyytenä. Suomalaiset usein arastelevat aksenttiaan turhaan, niin minäkin tein aluksi, mutta amerikkalaiset ovat niin kohteliaita, että he ovat saaneet minut uskomaan, että aksenttini on suloinen (hah). Mutta miksi meidän aksenttimme olisi sen huonompi kuin muidenkaan?

Minäkin vähän hihittelin muiden mukana netissä kiertäneelle suomalaisen näyttelijättären haastatteluvideolle, missä suomenkieliset sanat olivat jonkun verran unohduksissa. Mutta minun hihittelyni joukossa oli kylläkin itseironiaa, sillä myönnän häpeillen puhuvani nykyään ihan kamalaa finglishiä mieheni kanssa aina välillä. Emme usein, mutta varsinkin väsyneenä, jos on ensin ollut menossa koko päivän ja käyttänyt englantia, on niin paljon helpompaa mennä sieltä missä aita on matalin ja valita englanninkielinen sana keskelle puhetta. Hyi minua. Kieli on ollut minulle aina todella tärkeää ja rakastan suomen kieltä. Nyt siis ryhdistäydyn!

Olen vähän vanhanaikainen varpaillani englanninsukuisten uudissanojen sekä puhekielen ilmausten kanssa. Vierastan vaikkapa dinnereitä ja brekuja. Vaikka kyllähän näitä omastakin puheestani löytyy liuta, ihan joka päivä. Pidän toki myös englannista, mutta silti tahdon pitää nämä kielet erillään.

Mutta ilmeisesti ei riitä, että käyttää sen pari sekuntia muistellakseen sanaa, joka on yht äkkiä mennyt suomeksi hukkaan. Sillä salakavalasti sanonnat ovat alkaneet hiipiä kaameina käännöksinä puheeseeni. Vai mitäs mieltä olette esimerkiksi seuraavista huikkauksistani:

”pidä silmät hänessä” (vai pidä häntä silmällä?)

”ota vaan kaikki aika jonka tarvitset” (Tai ehkä kuitenkin ”ei kiirettä”?)

”oi hän tekee niin hyvää työtä!” (lapsen pyöräillessä, ei kyllä sovi yhtään suomalaiseen puheeseen!)

”mä olen niin yli siitä”

Apua!

suomalaisbloggaaja_tunnustaa-.jpg

 

Hei ja miksi kukaan ei varoittanut, että siinä vaiheessa kun lapsi alkaa oppia englantia, eivät aikuiset voi enää puhella keskenään lapsilta salakielellä! ”Ai miksi te katsotte illalla elokuvaa ja syötte karkkia, ilman mua vai? Mä aion mennä tänään myöhään nukkumaan.” Seuraavaksi käyttöön sitten ruotsi, johan oli aikakin prepata (hah, siinä heti paha missä mainitaan!) sitä. 

FACEBOOK / INSTAGRAM / LENTOASKELEITA@GMAIL.COM

Kommentit (19)
  1. Mä olen itse asunut nyt puoltoista vuotta Englannissa ja viime vuosi oli jotenkin helpompi kun puhuin töissä enkkua ja kavereiden kanssa vähän riippuen kun vapaa-ajalla tuli hengattua suomalaisten kanssa.. Nyt työskentelen pohjoismaisten asiakkaiden kanssa eli koko ajan menee kaksi kieltä samaan aikaan ja välillää tulee vähän sekoitettua niitä.. Pahinta on kun olen kaksi kertaa sanonut vahingossa suomeksi ”osaatko” (can you please) ”voisitko” (could you please) sanan sijaan soittaessani esim. jollekin sihteerille joka sitten ohjaa puheluni oikeaan paikkaan. Puhun muutenkin välillä liian suoraa enkkua koska haluan pitää viestini selkeänä (monesti työskennellään todella tiukkojen tilanteiden kanssa ja asia pitää selittää nopeasti ja selkeästi sekä löytää joku plan b joten käytän mieluummin can, must, will kuin could, should tai would)

    Mutta mielenkiintoista pohtia tätä, minulle taisi joku viimeksi suomessa käydessäni tokaista että kuulee sustakin että olet ulkomailla ollut ja se tuli yllätyksenä kun itse luulee että ei ehdi niin nopeasti muuttua tuo kieli mutta koko ajanhan se muuttuu ellei pidä itse huolta että sitä kehittää joka päivä.

    1. Hei nyt heräsi mielenkiinto, että millä lailla ystäväsi sitten kokivat kielesi muuttuneen? Voin vain kuvitella, millaista sopeutumista vaatiikaan työskennellä uudella kielellä- ja löytää sieltä ne oikeat tavat tiettyissä tilanteissa puhumiseen, vaikka kieli hallussa olisikin!

  2. Mullekin on amerikkalaiset monen monta kertaa tulleet sanomaan, että ”your accent is so cute!”. Aina toi cute. Ja totta kai sit perään kehutaan, kuinka hyvä kielitaito on. Mun arvostus suomalaista koulutusta kohtaan on myöskin noussut täällä, koska ollaanhan me nyt ihan tosi hyviä englannissa. Täällä Piilaaksossa on paljon maahanmuuttajia, joilla on huono kielitaito tai sitten paljon suomalaista aksenttia epäselvempi aksentti. Suomiaksentti on kuitenkin tosi selkeä, vaikka se meitä itseämme joskus nolottaisikin. 😀 Mua on myös jotkut muut mamut luulleet natiivipuhujaksi, mikä ei tosiaan kerro siitä, että olisin hyvä englannissa, vaan siitä, että meidän suomalaisten lähtökohdat englannissa on niin huiput.

    Meidänkin perheessä muuten käytetään usein finglishia… se vain jää. Enkä tykkää mäkään. 🙂

    1. Joo sama täällä, aina cute tai sitten sweet! 😀 Toisaalta tämä on asia, jossa aion itsekin tästä lähin kehua kaikkia suomea opettelevia, se nimittäin on ainakin itselleni antanut varmuutta puhua, kun olen päässyt yli siitä suomalaisten tuntemasta ”meidän aksentti on ihan kamala”-pelosta. Veikkaan, että me suomalaiset pelkäämme puhuvamme sitä kuuluisaa Räikkös-englantia. Suomalainen kieltenopetus kouluissa on kyllä ihan huipputasoa!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *